Sisältö
Seuraava

[Takaisin]

 

Kaupunkien kauppa-alusten rakentaminen

Rakennuspaikasta riippumatta suurempien kauppa-alusten rakennus näyttää keskittyneen kaupunkin porvariston johtoon ja heidän rahoittamakseen. Talonpoikien ja porvariston edut joutuivat vastakkain laivapuukysyksessä. Keskisen Pohjanmaan talonpojat jättivät mm. 23.12.1682 valtiopäivävalituksen, He valittivat, että seudun laivanrakennus sortuu itsestään metsän ja raaka-aineiden puutteeseen, samalla kun heidän, so. talonpoikien elinkeinonsa, pellonviljelys ja kalastus, kärsii tuntuvaa vahinkoa. Valtiopäivien päätöksessä päädyttiin kuitenkin kokonaisnäkemykseen: Laivanrakennuksen merkitys oli "koko valtakunnalle hyvinvoinniksi ja puolustukseksi, joten sen edistäminen ja toteuttaminen on välttämättömimpiä keinoja, jota ehdottomasti pitää kaikin keinoin edesauttaa".

Rahvas valitti samalla sitä, että Kokkolan ja Kälviän seudun väestö ei saanut laivanrakennuksesta veronmaksuun tarvittavaa ansiotam minkä lisäksi heidän tervansa ja lautansa vaadittiin alusten lastiksi. Näin heille ei jäänyt mitään, millä kävisivät kauppaa porvareiden kanssa. Kuningas Kaarle XI korjasi läänin maaherran Didrik Wrangelin antamiin tietoihin viitaten, että kruunu maksoi puutavarasta enemmän kuin porvarit, joten talonpojat eivät joutuisi pulaan, vaan heidän hyvinvoinnistaan huolehdittaisiin parhaimman mukaan. Nähtävästi talonpoikien valitus koski joitain irrallisia tapahtumia, jotka saivat kärsivällisyyden kalkin vuotamaan yli, koskapa valittajien alueillakin rakennustoiminta jatkui keskeytyksettä. (47)

Vuodesta 1689 lähtien tarkastettiin Tukholmassa kaikki siellä myytävät alukset. Huomiota kiinnitettiin alusten rakennustekniikkaan, mm. siihen, että olivatko alukset rakennettu vankempaan tasasaumaan. Esimerkiksi pienempiä kuutteja tarjottiin vielä kaupan 1700-luvun alkupuolellakin.

Aiemmin on kuitenkin käynyt selville, että tasasaumatekniikkaa käytettiin Pohjanmaallakin jo yleisesti viimeistään 1660-luvulta lähtien.

Asiaan puuttui myös maaherra Johan Ehrenstrahle, joka välitti kauppakollegion kirjeen syyskuulta 1694 Pohjanmaan rakentajille. Siinä varoitettiin talonpoikia "niistä kelvottomista laivoista ja aluksista, joita siellä ylhäällä lyödään ja että ne, jotka harrastivat laivanrakennusta asiaankuuluvalla vakavuudella kehoitetaan hankkimaan kelvolliset ja pystyvät rakennusmestarit ja työväen". Lisäksi kauppakollegio kehotti pitäjiä lähettämään Tukholmaan "yhden, kaksi tai kolme renkiä, joilla on siihen halu ja pyrkimys, saamaan tällä veistämöllä (Stockholms Stora Varv) asianmukaisen koulutuksen". (48)

Rakennettujen alusten määristä on tiedot vuodesta 1687 lähtien kauppakollegion luetteloissa. Niiden mukaan vuosina 1687-1993 yksin Kokkolassa rakennettiin vähintäin 74 purjealusta, monet niistä 150-200 lästin kantoisia. Vuonna 1694 saavutettiin Kokkolassa myös kauden alusten uusi suuruusennätys: "Österbottens Wapn" kantoi 250 lästiä, sen pituus oli 142 jalkaa ja leveys 28 jalkaa. Näiden tietojen mukaan leveyden suhde pituuteen oli ajalleen huomattavan kapea: 1:5, jollaisia rakennettiin vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. (49)

Viisitoistavuotiskaudella 1693-1708 Pohjanmaa hallitsi myyntiin rakennettujen alusten valmistusta: (50)

Rakennuspaikka

Alusmäärä

Lästimäärä

Keskiarvo

Kokkola

64
3 585
56

Vaasa

23
1 396
67,4

Pietarsaari

7
595
64

Oulu

3
237
79

Raahe

3
151
53,3

Kristiinankapunki

1
60
60

Turku

1
50
50

Fagervik

1
45
45
 
103
6 119
54,46

 

Näihin vuosiin sisältyvät vuosien 1696-97 nälkävuodet, jolloin Pohjanmaalta myytiin vain kaksi alusta. Venäläisten eteneminen lopetti varsinaisen rakennuskauden vuoteen 1707, seuraavana vuonna myytiin vain yksi raahelainen galjuutti, jonka lästimääräkin jäi tuntemattomaksi. Tavallisin myyntiin rakennettu alustyyppi oli "laiva". Kokkolassa rakennettiin lisäksi suurikokoisia 150-200 lästin kantoisia "peililaivoja" eli tasaperäisiä laivoja. Noin kolmannes oli laivoja huomattavasti pienikokoisempia 25-60 lästin kreijareita, muutama yksittäinen kuutti ja kaljuutti sekä yksi 14 lästin karppisumppi. (51)

K a r o l i i n i s e n   k a u d e n   l a i v a n r a k e n n u k s e n   p ä ä t t y m i n e n  

P o h j a n m a a l l a

Kauppakollegion asiakirjat kertovat Pohjanmaan laivanrakennuksen päättymisestä Suuren Pohjansodan aikana, vuosia ennen isonvihan alkua. Valtakunta ja sen mukana kaiketi varustajatkin olivat ahdingossa. Amiraliteetin tilaukset Cronoholman veistämöltä päättyivät jo 1704. Suuri osa siellö rakennetuista aluksista kärsi haaksirikon Itämeren pohjoisrannikon kuljetustehtävissä. Sodan viimeisinä vuosina vielä purjehtineet kreijarit ja katit määrättiin muutamissa tapauksissa polttolaivoiksi tai myytiin paikallisille kauppiaille. Muutama alus täytettiin kivillä ja upotettiin Karlskronaan aallonmurtajiksi. (52)

Pohjalaiskaupunkien laivanrakennus päättyi vuonna 1708 pienikokoiseen raahelaiseen galjuuttiin "Frau Barbara". Muualla Suomessa näyttää toiminta päättyneen jo vuoden 1706 aikana, mutta Pohjanmaalta myytiin vielä tuolloin 41 alusta ja vielä 1707 oli toimitettu kahdeksan alusta, yksi galjuutti, neljä kreijaria ja kolme laivaa eli yhteensä 470 lästiä, Ruotsiin. (53)

Vilkas rakennustoiminta jätti silti jälkensä maakuntaan. Puolitoista vuosikymmentä myöhemmin rauhan palattua hengissä pysyneillä rannikkopitäjien laivanrakentajilla olivat kreijarien "riitingit ja bestikit" mielessään ja he saattoivat aloittaa uudelleen entisen tuottavan elinkeinonsa.

Pekka Toivanen

 

Seuraava

[Takaisin]