Sisältö

[Takaisin]

Cronoholman katit ja postijahdit

 

 

K a t i t   j a   p o s t i j a h d i t

 

Kolmas useammin rakennettu alustyyppi oli katti, jotka saivat nimensä tähtikuvioiden mukaan: Twillingen", "Oxen", "Lejonet", "Kräftan" "Wattumannen", "Fiskarne" ja "Jungfrun". Katit olivat myös kolmimastoisia, kymmenen jalkaa kreijareita lyhyempi alus, jonka sivut olivat suoria ja se oli pyöröperäinen. Kruunupyyn kattien pituus vaihteli 25 ja 27,3 metrin välillä. Suurimman mitoiltaan tunnetun katin ("Jungfru", myöhemmin "Sophia") leveys ja syväyskin tunnetaan: leveys 7,7 m ja syväys 3,3 m. (40)

Rinnan kreijarien, kattien ja bojorttien kanssa oli joko syksyllä 1675 tai talvella aloitettu yhden "laivan" rakentaminen. Se laskettiin vesille kesällä 1676 ja sen taklaus alkoi vuoden 1677 kesällä. "Laiva" sai nimen "Cronoholm". Vuosina 1678-79 Cronoholmassa rakennettiin myös kaksi kuuttia, toinen amiraliteetin, toinen maaherra Wrangelin laskuun. (41)

Vuoden 1679 talvella Pohjanmaan saamiin tilauksiin ilmaantui uusi alustyyppityyppi, postijahti, joita oli määrä rakentaa neljä Suomen, Viron ja Inkerinmaan postien käyttöön. Alukset saatettiin rakentaa Kokkolassa tai sen läheisyydessä, koskapa amiraliteetti lähetti saman vuoden kesällä luutnantti Olof Andersinpoika Greekin ja neljä aliupseeria Kokkolaan takiloimaan alukset. (42)

Postijahti - Postjakt Kruunupyyn Cronoholmassa rakennettiin myös postijahteja. MacFie 1965, s. 13

Cronoholman eli Jouksholman veistämön merkitys Pohjanmaan laivanrakennukselle

Amiraliteetin veistämöllä voi katsoa olleen pitkäaikainen merkitys Pohjanmaan laivanrakennukselle. Veistämö sitoi vuosittain satamäärin usean pitäjän talonpoikia, laivamiehiä sekä joukon erikoismiehiä: sahureita, mastonvalmistajia, taljaseppiä, lavettimaakareita ja seppiä. Siten veistämölle keskittyi monen laivanrakennusalan tieto ja taito. Amiraliteetti valvoi laatua sekä paikan päällä, jossa sillä oli edustajansa amiraali Christopher Wernich, aateloituna Wernfelt, että vuotuisissa tarkastuksissa, ensin Tukholmassa ja vuodesta 1680 lähtien uudessa sotasatamassa, Karlskronassa. (43)

Rakennetut alustyypit koostuivat noin 107 jalan pituisista ja 30 jalan levyisistä kreijareista, noin 65 jalan pituisista ja 18 jalan levyisistä bojorteista, lähes kreijarin mittaisia katteja, tasasaumaan rakennettuja yksi- tai kaksimastoisia kuutteja ja neljä kaksimastoista postijahtia. Kreijareista käytettiin myös nimitystä "laiva", mikä viittaa kolmimaistoisen laivan raakapurjeiseen takilaan. Kreijari oli vanhastaan paalumastoinen, mikä vaati vähemmän miehistöä. Tosin myöhemmin inventointikertomuksissa kreijareina aikanaan mainitut oli varustettu jo tavanmukaisella laivan takilalla.

Cronoholman bojorttien tarkka rakenne ei selviä niukkasanaisista lähteistä, mutta Hagedornin 1500-luvun lopulla piirtämällä bojortilla oli kookas spriipurjeella ja märssyllä varustettu isomasto, huomattavan lyhyt latinalaispurjeinen mesaani ja sokkopurjetta kantava keulapuomi. Kuutin lähempi rakenne jää myös vain arvailuille, kun taas postijahdeista on säilynyt Ruotsin valtionarkistossa myöhempi konstruktiopiirustus. Ne oli varustettu kahdella raakapurjeisella mastolla, perän neljänneskannella ja terävällä perällä. (44)

Amiraliteetti suunnitteli Tanskan sodan jälkeen 1680-luvun aikana Cronoholman veistämön toiminnan lopettamista. Lopulta se valtuutti 4.11.1690 maaherra Gustaf Grassin ja komentaja Christoffer Wernfeltin sekä mestariknihti Matts Nilsson Östermanin solmimaan sopimuksen Kokkolan porvarien Gabriel Brennerin, Erasmus Björkmanin, Carl Mattssonin, Erik Wijkarin ja Johan Hermanssonin sekä poissa olleiden Johan Simonssonin ja Daniel Larssonin kanssa sopimuksen rahtialusten rakentamisesta Cronoholmassa. (45)

Veistämö rakensi alukset tasasaumaan. Kun amiraliteetissa heräsi epäilyksiä alkujaan kruunupyyläisen mestarinihti Erich Andersinpoika Sande l. Zander) taidosta tasasaumaan rakentamisessa, se kutsui tämän takaisin Tukholmaan ja lähetti Cronoholmaan mestarinihti Lars Fransinpoika Östermanin valvomaan, että alukset rakennetaan oikeaoppisesti tasasaumaan ("medh Cravel wärch må blifwa bygt och färdigh gjordt"). Veistämöllä vaikuttivat rakennuskirjureina Pehr Pehrsson Aspe sekä parin vuoden (1675-76) ajan Anders Ohlsson Rosenbohm Karlskronasta. Ruotsin ainoa vaivasukko, Karlskronan amiraliteetinkirkon edessä oleva "Gubben Rosenbohm" on saanut nimensä hänestä. (46)

 

Jo 1670-luvulla annettiin määräys rakentaa kansiluukut suuriksi, koska alukset kuljettivat tykkejä, tammipuuta ja hevosia emämaan ja sotatoimialueen välillä.

Amiraliteetti lähetti rakennettavista "piirustukset ja mittatiedot" ("afrijtningar och bestick") Vaasassa residenssiään pitäneelle maaherralle rautaa, takilatarpeita ja hamppua tuoneiden alusten mukana. Maaherra huolehti "piirustusten" toimittamisesta veistämölle. On kuitenkin epävarmaa, tarkoitettiinko "piirustuksilla" myöhempiä laivanpiirustuksia, vai olivatko kyseessä vain sanalliset suunnitelmat mittatietoineen. Joka tapauksessa nekin olivat yksityiskohtaisia.

 

Mestarinihti sai käskyn rakentaa "kaikessa yllämainittujen piirustusten mukaan mitä tulee rakennustapaan, suhteisiin, suuruuteen ja liitoksineen" ("i alltefter åfwannämnd uthrijtning till fason, proportion, stoorlek och förbindning"). Tarkastuksissa havaituista puutteista ilmoitettiin heti veistämölle.

Amiraliteetti ei ollut tyytyväinen 1670- ja 1680-lukujen kaarien ja laidoituksen liitoksiin todeten, että kreijareiden pultit ja vaarnat eivät ulottuneet rakenteiden läpi. Rikkeistä esitettiin kovasanainen huomautus veistämölle.

Huomattavaa on, että rakennettujen alusten lukumäärän kasvaessa niiden varustetaso jatkuvasti parani. Mm. kapteenin kajuuttaan ilmaantuivat seiniin kiinnitetyt kaapit, arkkupöydät, miehistölle "värkkihuone" keulapiikkiin ja kabyssin metalliset savupiiput puisten savutorvien tilalle ("rökhätta").

Amiraliteetin veistämön kolmen vuosikymmenen pituinen toiminta-aika, siellä töihin osallistuneet sadat eri pitäjistä tulleet laivakirvesmiehet kouliiintuivat laivanrakennukseen ja sen jatkuvaan "tuotekehittelyyn". Tällä taas oli merkitystä isonvihan jälkeiseen laivanrakennustoiminnan nopeaan nousuun.

 

[Takaisin]