Sisältö

[Takaisin]

Cronoholman kreijarit

 

Cronoholman kreijarit

Merkittävin Cronoholman alustyyppi oli kreijari, jonka kuulu merihistorian ja vanhojen alustyyppien tuntija Sam Svensson totesi aikanaan olleen "yksi 1700-luvun pienimmistä alustyypeistä". Kreijareiden monilukuiseen joukkoon 1600- ja 1700-luvulla mahtui tietysti pieniäkin aluksia, mutta suurempiakin rakennettiin. Alusten pituus vaihteli 29,7 ja 36,5 metrin välillä, leveys 8,3-9,8 metrin ja syväys 3-3,3 metrin. välillä. Pienin kreijari saikin nimensä perään Minor. Veistämön kahtena viimeisenä vuonna 1703-04 mitoiksi vakiintui 35,6 x 7,7 x 3,0 eli yhdeksän viimeistä kreijaria oli runsaat kaksi jalkaa kapeampia kuin varhaiset alukset. Muutetut mitat kuvastavat myös "tuotekehittelyä". Alukset oli aseistettu 2-3 punnan tykein varustettuja ja niitä käytettiin sotivan Ruotsin kanuuna-, jalkaväki- ja ratsuväkijoukkojen sekä ankkureiden ja tammipuun kuljetuksiin emämaan, Pohjois-Puolan, Pohjois-Saksan ja Baltian välillä.(35)

 

 

Kreijari - Krejare Paalumastoinen kreijari oli tyypillinen pohjalaisveistämöillä 1600-luvun aikana rakennettu rahtialus. MacFie 1965, s. 20

 

 

Aluksiin kaavaillun raskaan pistekuormituksen johdosta amiraliteetin kreijarit olivat rakenteeltaan vahvistettuja ja varustettu erikoissuurin lastiluukuin. Joukkojen kuljetus edellytti ainakin tilapäisesti muutoksia ruuman rakenteisiin, mm. mahdollisten koijien rakentamisella. Amiraliteetti tarkasti valmistuneet alukset ja kielsi kovasanaisesti käyttämästä "huonolaatuista ja kylmähaurasta pohjalaista järvi- tai suomalmin" ("intet af det ijlackartade och kallbrachte österbottniske el. finske järnet") ja vaati raudan hankkimista "tehtailija Preutzilta tai tehtailija Scheynin leskeltä Ruotsin rautaruukeilta. Niinikään vaadittiin puisten vaarnojen ja lyhyiden pulttien käyttämisen asemesta täysimittaista rautapultitusta. (36)

Laidoituskaavio

 

Ruotsin amiraliteetin rakennusmestarin laidoituskaavio 1600-luvulta. Se osoittaa yksityiskohtaisesti aluksen laidoituksen liitokset, pultituksen, vaarnat ja naulauksen. Periaatteena on ollut. mitä pitemmät lankut ja vähemmän liitoksia, sen vahvempi runkorakenne.

 

 

Alukset saivat nimensä apostoleiden mukaan (esim. St. Petrus, St. Jacobus, jne.). Alusmäärän kasvaessa apostolien nimet eivät riittäneet, jolloin käytettiin samoja nimiä ( esim. "St. Petrus I-III, St. Jacobus I-IV, St. Andreas I-IV jne.). Näiden lisäksi amiraliteetille rakennettiin Petolahdella kreijarit "St. Judas Thadeus" ja "St. Thomas". Amiraliteetti inventoi alukset vuosittain Tukholmassa ja vuodesta 1681 lähtien Karlskronassa. Inventointipöytäkirjoista käy selville, että alusten rakennetta kehittiin jatkuvasti. Mm. mastoihin liitettiin myöhemmin ylämastot tai tangot, kapteenin kajuutan kalustusta lisättiin ja kabyssin puiset savupiiput ("rökhätta") muutettiin rautapeltisiksi. (37)

Kreijarin nimitys viittasi takilaan. Luonteenomaista alustyypille olivat yhtäjaksoiset mastot, ns. 'paalumastot'.

Tämä mahdollisti fokka- ja isonmaston kaksien raakojen laskemisen kannelle. Märssypurjeiden jiiktouvit toimivat vetiminä, jolloin purjeita koottaessa yläraa'at vedettiin alas alaraakojen lähelle siten, että purjeita kääriessään merimiehet seisoivat alaraa'an jalkapertillä. (38)

Kreijarissa oli puomillinen kahvelimesaani, joten sen takilointi oli myöhemmän parkin varhainen muoto: kolme mastoa, joissa raakapurjeet olivat kahdessa etummaisessa mastossa. Kreijari poistui viimeistään 1700-luvun lopulla, jolloin parkkilaivat tulivat tilalle. Muutos ei ollut suuri, sillä takilan paalumastojen tilalle tulivat ala- ja ylämastot, jolloin brammipurjeiden lisääminen oli mahdollista. (39)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

[Takaisin]