Sisältö

[Takaisin]

 

 

Kruunun toimet laivanrakennuksen hyväksi

 

 

Laajamittainen laivanrakennus alkoi koko valtakunnassa 27.7. 1646 annetun asetuksen, "patentin", jälkeen. Sen mukaan kotimaassa rakennetut alukset asetettiin tuonti- ja vientimaksuihin nähden erityisasemaan. Kotimaassa rakennetut "aseistamattomat, tammiset laivat, kreijarit, bojortit ja kuutit saivat nauttia "puolivapauden" eli seitsemäsosan huojennuksen tullimaksuissa - niin tuonti kuin vientimaksuissakin". Vaatimusta tammipuusta sovellettiin myöhemmin myös mäntypuuhun, mikä antoi Pohjanmaalle mahdollisuuden päätä tullihuojennusten piiriin. "Monteeratut" eli aseistetun alukset saivat "kokovapauden" eli kolmanneksen

alennuksen tullimaksuista. "Monteeratut" alukset voitiin sodan syttyessä siirtää sotalaivaston käyttöön.

Suola kuului tärkeimpiin tuontitavaroihin, jolloin lastin saamat tullialennukset puhuivat myös laivanrakennuksen puolesta. Suolakaupan voitot olivat huomattavia, ja varustajien tilien mukaan laivanrakennus rahoitettiin suolan tuomilla voitoilla. Vaatimustaso nousi ja 6.3.1661 annettiin kuninkaallinen kirje, joka säilytti luokituksen "koko-" ja "puolivapaudesta", mutta määritti tarkemmin alusten mitat.

Valtakunnan kauppapolitiikka terävöityi myös 30-vuotisen sodan päätyttyä 1648. Suomen kenraalikuvernööriksi toisen kerran nimitetty valtakunnandrotsi Pietari Brahe sai valtaneuvostolta tehtäväkseen perustaa kaupunkeja suurimmille markkinapaikoille estämään maakauppaa, joka nähtiin suurena valtakunnallisena epäkohtana. Kaupungit palvelivat laivanrakennusta "alihankkijoina", tärkeiden tuontitavaroiden, kuten raudan, hampun ja purjekankaan tuojina. Pohjanmaa sai varhemmin perustettujen Oulun, Vaasan, Kokkolan ja Uudenkaarlepyyn ohelle Raahen, Pietarsaaren ja Kristiinankaupungin, joihin puutavarakauppa keskittyi ja kaikissa harjoitettiin myös laivanrakennusta.

Vuoden 1646 "patentti" johti Tukholman laivakomppanian perustamiseen.Osakkaina olivat valtakunnankansleri Axel Oxenstierna, amiraali Erik Ryning ja teollisuuspohatat Louis de Geer, Richard de Clerc, Mårten Leijonskiöld, Regner Leuhusen, Mathias Trost ja Johan Westerman. Alkujaan näiden kahdeksan osakkaan määrä kasvoi nopeasti peräti 64:ään. Osakkaat olivat enimmäkseen ylhäisaatelisia, mutta myös varakkaita kauppiaita ja teollisuudenharjoittajia, mm. hollantilaissyntyiset tukholmalaiskauppiaat Abraham ja Jacob Momma, myöhemmin aateloituina Reenstierna.

Laivakomppanian osakkaiden joukossa oli runsaasti maahanmuuttajia, lähinnä Alankomaista, mutta myös saksalaisia, flaameja ja skotteja. Nämä muodostivat sittemmin merkittävän osan siitä kauppa- ja teollisuusaatelista, joka vahvisti ritarihuoneen kolmatta luokkaa. Hollantilaisvaikutus ilmeni, paitsi teollisissa hankkeissa, myös kaupunginsuunnittelussa, arkkitehtuurissa (hollantilainen palladianismi). Laivanrakennuksessa hallitsi kilpailutta hollantilainen tekniikka, ns. "hollantilainen maneeri" aina vuoteen 1659, jolloin englantilainen laivanrakennustekniikka sai jalansijaa.

"Monteerattomien" ja "monteerattujen" kauppa-alusten rakennuksesta hallitsi "hollantilainen maneeri" todennäköisesti vielä vuosikymmeniä eteenpäin. Laivanrakennusmestarit ja osa laivakirvesmiehistä hankittiin Alankomaista. Kaarle X Kustaan monien sotien vuoksi laivakomppanian toiminta polki paikallaan eikä kehittynyt ajatellulla tavalla. Vuonna 1664 lopettiin sen toiminta kokonaan, mutta uusi pohjoismainen suurvalta antoi heille töitä muualla.

1600-luvun puoliväliin mennessä Kokkola ja Pietarsaari olivat kohonneet Pohjanmaan ja samalla koko Suomen laivanrakennuksen keskuksiksi.

 

"Monteeratut" alukset

Niin vuoden 1646 "patentissa" kuin vuoden 1661 kuninkaallisessa kirjeessäkin käytetyt termit "munteeratut" eli "monteeratut" alukset tarkoittivat, että alukset oli aseistettu määrätyllä tavalla. "Patentissa" ei tosin ollut tarkemmin esitetty aseistusta tai aluksen ominaisuuksia, mutta jo aikaisemmin oli käsitetty 14 tykillä aseistetut alukset "monteeratuiksi". Myöhempi kuninkaallinen kirje sisälsi aseistuksesta ja mitoista tarkemmät määreet. "Monteeratuiksi" laskettiin alukset, jotka oli mitoitettu 24 tykkiä varten ja niiden pituuden tuli olla 110 jalkaa (n. 37 m) leveyden 24 (n.8 m) ja kannen alapuolisen syväyksen 6 jalkaa. Vaikkei sitä erikseen mainittu, edellyttivät annetut mitat aluksen rakentamista tasasaumaan ("på kravell"). (14)

"Monteeratut" alukset katsottiin välttämättömiksi niissä saattueissa, jota purjehtivat poliittisesti rauhattomina aikoina Espanjaan. Niiden toimiessa rahtialuksina aseistus oli vähennetty kolmasosaan riittävän lastitilan saamiseksi. Aseistus aiheutti silti sen, ettei alusten vetoisuutta voitu käyttää tehokkaasti lastia varten. Toisin sanoen alukset eivät olleet tehokkaita rahteja varten eivätkä - kuten myöhemmin 1670-luvun Tanskan sodassa selvisi - riittävän tehokkaita sota-aluksina. (15)

"Monteeratut" alukset olivat joka tapauksessa yritys turvata 1600-luvun toisella puoliskolla valtakunnalle tärkeä ulkomaankauppa. "Koko" tullivapaus rohkaisi varustajia rakennuttamaan suurempia aluksia. Sota- ja kauppa-alusten rakenne ja aseistus erosivat kuitenkin toisistaan. Tanskan sodassa 1670-luvulla saadut kokemukset merkitsivät vähitellem "universaalialusten", niin Marsia että Mercuriustakin palvelevien alusten, idean sammunista, mutta niitä rakennettiin tullivapauksien vuoksi vielä 1700-luvun alussakin.

Pyrkimyksillään "monteerattuihin" alukseen kruunu oli myös patentilla ja kuninkaallisella kirjeellä pyrkinyt tukemaan siirtymistä limisaumasta tasasaumatekniikkaan. Viimemainittu oli "koko vapauden" ehdoton edellytys. Vuosisadan lopulla keskushallitus katsoi, etteivät tukitoimenpiteet riittäneet, jolloin vaatimuksia tiukennettiin. Vuonna 1692 Pohjanmaan maaherra määräsi, että kaikki myyntiin tarkoitetut alukset oli rakennettava tasasaumaan. Tuomiokirjatietojen mukaan näyttävät pohjalaiskaupungit kuuliaisesti seuranneen määräystä. (16)

 

 

 

 

[Takaisin]