Sisältö

[Takaisin]

Karoliinisen   kauden   laivanrakennus

 

K a r o l i i n i s e n   k a u d e n   l a i v a n r a k e n n u s

Mauno Jokipii on tutkimuksessaan Suomen kreivi ja vapaaherrakunnista (Suomen kreivi- ja vapaaherrakunnat I-II, 1956-1960) kartoittanut mm. näiden taloudellisen toiminnan ja siinä yhteydessä myös laivanrakennustoiminnan. Se alkoi jo 1600-luvun alussa ja jatkui karoliiniselle kaudelle reduktioihin asti 1600-luvun loppupuolelle.

Laivanrakennustoimintaa esiintyi Kemiön vapaaherrakunnassa, Vaasaporin, Porin, Korsholman ja Kaarleporin kreivikunnissa, Kokkolan ja Kajaanin vapaaherrakunnissä länsirannikolla. Itärajan tuntumassa Käkisalmen suurläänityksissä rakennettiin Salmin ja Kruunuporin kreivikunnissa . Jäljempänä käsitellään lähemmin vain toiminnan merkittävintä aluetta, Pohjanmaata. (4)

Kuningatar Kristiinan aikana läänitykset lisääntyivät entisestään. Niinpä erityisesti länsirannikon uudetkin lääninherrat hyödynsivät läänityksilleen jo varhemmin syntynyttä esiteollisen kauden merkittävintä teollista elinkeinoa, laivanrakennusta. (5)

Sotaponnistuksissa kunnostautuneita upseereita palkittiin jo 1610-luvulla Pohjanmaalta annetuilla läänityksillä. Mm. sotamarsalkka Jakob de la Gardie sai kreivin arvon ja suuren Pietarsaaren emäpitäjän läänityksekseen. Kuningatar Kristinan aikana läänitykset lisääntyivät entisestään. Useimmat lääninherrat hyödynsivät läänityksilleen jo varhemmin syntynyttä esiteollisen kauden merkittävintä teollista elinkeinoa, laivanrakennusta. Jacob de la Gardien rakennustoiminnasta tiedetään mm. vuosina 1630- ja 1640-luvuilla asiakirjoista ja alueella tapahtuneiden haaksirikkojen jättämien merkintöjen välityksellä. (6)

Kreivi Jacob de la Gardien laskuun rakennettiin ainakin vuodesta 1634 lähtien Pietarsaaressa rahtialuksia . Hän ilmoitti voudilleen Henrik Tawastille aikovansa myydä pienet aluksensa ja rakennuttavansa pari suurempaa 60 tai 60 lästin kantoista alusta ("skuta"). Suuret alukset olivat hänen mielestään taloudellisesti edullisempia kuin pienet.

Tawast sai "neuvoptella jonkun hyvän laivanrakentajan kanssa, jolla on laivapuuta, että hän rakentaisi meidän tarpeeseemme pari hyvää pohjaa, jota ovat matalakulkuisia, jotka me sitten joko rahaa tai viljaa vastaan maksaisimme". Kreivi itse lupasi toimittaa raudan, naulat ja takilan, mikäli tarvittaisiin. (7)

Kreivi Jacob de la Gardien tämänaikaisissa laskuissa mainitaan myös Pietarsaaren ja Pohjanmaan laivaveistämön" ensimmäiset tunnetut laivanrakentajat. Vuonna 1636 nimittäin laivanrakennusmestari Påval Kröger, neljänneskuntamies Tomas Hindersson ja talonpoika Mårten Larsson Vestersundinkylästä saivat maksun korjaamastaan de la Gardien "kuutista", jonka he olivat korjanneet. Alus oli ajautunut rantaan Pietarsaaren saaristossa. Veljekset Karl ja Rasmus Pålsson eli Påvalls Yliähtävältä (Ytteresse) mainitaan myös laivanrakennusmestareina. Edellinen myi mm. 1642 Jacob de la gardie "kuutin" (kreijari?) 300 talarilla hopearahaa ja seuraavana vuonna toinen veljeksistä myi 70 lästin kantoisen "kuutin" 600 hopeatalarilla. "Kuuttien" suuri koko antaa aiheen olettaa, että kyseessä kuitenkin olivat kreijarit. Rasmus Påvalls muutti sittemmin vuonna 1652 perustettuun Pietarsaaren kaupunkiin. (8)

Pohjanmaan kreivi- ja vapaaherrakunnista tehtiin tilauksia Pietarsaareen. Kreivi Gabriel Bengtsson Oxenstierna Korsholman kreivikunnasta määräsi 1652 "hoppmanninsa" (=hauptmann) Botvid Höökin aloittamaan laivanrakennus. Höök oli ottanut yhteyden jo mainittuun Påvall Krögeriin ja saanut materiaaliarvion sekä urakkatarjouksen, jotka hoppmanni lähetti 1655 Oxenstiernalle.

Rakennustyön alkua suunniteltiin kevääksi 1656, jolloin laivapuu olisi paikalla. Kröger oli tuolloin niinikään muuttanut Vaasasta Pietarsaareen ollakseen paikalla. Höök tiesi myös kertoa, että "Krögerin sanottiin hyvää ja vahvarakenteista työtä", mutta hänen katsottiin olevan hyvin kallis mestari. Halvemman saisi Tukholmasta. Vaihtoehtona Krögerin rakennustyölle Höök kertoi Pietarsaaressa olevan jo 50 lästin alus myyytävänä - tosin ilman takilaa. Venäjänsodan aiheuttama hätäännys viivytti hanketta ja otettiin esille vasta 1659. Krögerin kustannuslaskelma teki 2 000 kuparitalaria, josta Krögerin osuus olisi 300-500 talaria. Pultit oli määrä tilata Ruotsista, mutta naulat taottaisiin veistämöllä. Tuntemattomaksi on jäänyt, valmistuiko alus. Alus oli jälleen melkoisen suuri, noin 70 lästin kantoinen eli todennäköisesti kreijari. (9)

Kaarleporin kreivikunnan Klas Tott suunnitteli myös laivanrakennuksen aloittamista Pohjanmaalla. Hänen voutinsa Lorentz Freese suositteli rakennuspaikaksi Pietarsaartam missä hän näki mahdollisuudet parhaimpina. Vouti oli hakkauttanut Uudenkaarlepyuyn pitäjässä talonpojilla laivapuuta alusta varten ja kreivii puolestaan antoi voudille valtuudet palkata laivanrakentajat. Kreivi luopui kuitenkin hankkeesta, jolloin vouti jatkoi omin päin toisena osakkaana aatelisrouva Kristina Ribbing, amiraali Karl Gyllenhjelmin leski. Silloinen hopmanni arvioi aluksen 70 lästin kantoiseksi ja valmistui 1655, mutta tuolloin rakennuttaja Freese oli jo kuollut. (10)

Porvarien ja läänitysherrojen vastakohtaisuus näkyi Uudessakaarlepyyssäkin. Hopmanni Johan Forsman perusteli ehdotustaan laivanrakennuksesta kreivikunnan tarpeisiin sillä, tällöin voitaisiin talonpojilta ostaa niitä metsäntuotteita, joita porvarit eivät osta. Se päästäisi talonpojat ja kreivikunnan liiallisesta riippuvuudesta porvareihin. (11)

Kokkolan vapaaherrakunnan alueella oli vanhastaan harjoitettu intensiivistä laivanrakennusta. Kaupungin porvaristo rahoitti talonpoikien laivanrakennuksen, josta oli muodostunut tuottoisa elinkeino. Se johti 1670-luvulla sielläkin kilpailuun porvariston ja vapaaherrakunnan kesken. Hopmanni Willinghusen ryhtyi laivanrakennukseen saadakseen vapaaherrakunnalle oman aluksen veroparselien kuljettamiseen. Vuoden 1673 syyskäräjillä hopmanni suostutti talonpojat tuomaan Willinghusenin rakennuspaikalle toltin lankkuja ja toltin kaaria manttaalilta. Seuraavilla kesäkäräjillä talonpojat suostuivat työskentelemään Willinghusenin johtamalla laivanrakennuksella päivätyörahan asemesta luontaistuotteita vastaan. Tämä taas ärsytti porvaristoa ja johti pormestarin kehoitukseen, että porvarit lunastaisivat vapaaherrakunnan puolivalmiin aluksen puoleen hintaan. Pian tämän jälkeen Kokkolan porvarit saivat uuden tilaisuuden toimeliaisuudelleen Kruunupyyhyn perustetulla amiraliteetin veistämöllä. (12)

Pohjois-Pohjanmaalla Pietari Brahen laajan Kajaanin vapaaherrakunnan merikaupungissa Raahessa näyttävät myös lääninherran vastaavanlaiset hankkeet kariutuneen, jollei suorastaan porvariston vastustukseen, niin ainakin sen vitkasteluun. Keväällä 1661 kreivi Brahe määräsi luottomiehensä,Kajaanin konventin jäsenen ja Raahen pormestarin Henrik Corten rakennuttamaan laivan Raahessa. Koko kesä kului, mutta raahelaiset eivät löytäneet sopivaa laivanrakennusmestaria. Niinpä kreivi osti sopivaksi katsomansa pikkualuksen Tukholmasta. Syksyllä 1670 kreivi yritti uudelleen ja esitti "ahvenanmaalaiseen maneerin" mukaisen aluksen rakentamista. Hopmanni Samuel Långh ja Henrik Corte neuvottelivat rakennusmahdollisuuksia, mutta tulivat siihen tulokseen, ettei seudulla osattu tätä rakennustapaa ja ehdottivat alusta ostettavaksi ahvenanmaalaisilta Tukholmassa. Vaikka Pietari Brahe ei laivanrakennushankkeissa onnistunutkaan, kuvastavat ne läänitysherrojen yleistä kiinnostusta. Sen sijaan hänen alaisensa, pormestari Henrik Corte ja Raahen kauppiasporvarit yleensäkin näyttävät onnistuneen omissa pyrkimyksissään paremmin. (13)

 

[Takaisin]