Kristiinankaupungin rantakaava-alueen suojeltavat luontotyypit

Patrik Byholm

 

1. Tausta

Valtioneuvoston hyväksyttyä uuden luonnonsuojelulain 1.1.1997, astui voimaan uudenlainen, eri luontotyyppien suojelulaki. Laissa suojeltavaksi määritellyt ns. pikkubiotoopit ovat luonnonsuojelulain 4 luvun, 29 § mukaan seuraavat:

1. Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt

2. Pähkinäpensaslehdot

3. Tervaleppäkorvet

4. Luonnontilaiset hiekkarannat

5. Merenrantaniityt

6. Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit

7. Katajakedot

8. Lehdesniityt

9. Avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät

Jotkut yllä mainituista luontotyypeistä ovat kokonaisuudessaan maassamme suhteellisen tavallisia, ei millään tavalla uhattuja, ja ainoastaan tietyt ala-tyypit tulevat esimerkiksi tervaleppäkorpien osalta kyseeseen. Ala-tyypit ovat selostettu selostetut luonnonsuojelulain perusteluosassa

 

2. Kristiinankaupungin rantakaava-alueen luonnonsuojelulaissa suojeltavaksi määritellyt luontotyypit

Lain luontotyyppeistä esiintyy Kristiinankaupungin rantakaava-alueella:

tervaleppäkorvet,

luonnontilaiset hiekkarannat,

merenrantaniityt ja

puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit.

Suurin osa alueista on hyvin pieniä, mutta muutama suurempikin alue (merenrantaniitty tai dyyni) löytyy. Laissa ei puhuta minimipinta-aloista, itse olen esim. rantaniittyjen osalta vetänyt rajan 1 ha:n kokoisiin yhtenäisiin rantaniittyihin, vaikka määritelmällisesti niitty voi olla vain yhden neliömetrinkin kokoinen. Sen sijaan olen pyrkinyt ottamaan mukaan myös alle yhden hehtaarin kokoisia hiekkarantoja ja hiekkadyynejä. Luonnonsuojelulaissa tarkoitettujen tervaleppäkorpien osalta pinta-ala rajoitukset eivät ole olleet ajankohtaisia; 1995 inventoidulla alueella (Byholm ja Byholm 1996) tervaleppäkorpia on vain yksi, jonka tässä vaiheessa pystytään rajoittamaan. Suuri osa alueista sijaitsee jo hyväksytyn rantojensuojeluohjelman rajojen (Heikkilä ja Heikkinen 1993) tai ehdotetun Natura-2000 ohjelman rajojen sisällä. Alla on listattu kaikki vuonna 1995 (Byholm ja Byholm 1996) saaristossa inventoidulla rantakaava-alueella olevat luonnonsuojelulaissa mainitut luontotyypit. Vuoden 1995 selvityksessä inventoitiin ainoastaan saaristo, ja näin suuri osa koko rantakaava-alueesta on edelleen inventoimatta, mm. kaikki järvet ja suurin osa mantereesta.

 

3. Kohdeluettelo

Tässä selvityksessä on esitelty 20 eri aluetta, joilla esiintyy yksi tai useita luonnonsuojelulain luontotyyppeistä. Jokaisen alueen edustavuus on arvioitu eri kriteerien perusteella (vaihtelee luontotyypin mukaan), ja numeroskaalalla 1-5 annettu arvo (1=matala edustavuus, 2=kohtuullinen edustavuus, 3=keskinkertainen edustavuus, 4=korkea edustavuus, 5=erittäin korkea edustavuus) pyrkii osoittamaan alueen merkityksen kansallisella tasolla. Mitä korkeampi keskiarvo, sitä arvokkaampi alue. Juokseva numerosarja viittaa samaan numeroon kartalla, mistä alueen rajauskin käy ilmi.

Selvityksen lopussa on lista lisäkohteista (liite 1), joista ei ole tällä hetkellä riittävästi tietoa karttarajoituksia varten, mutta joilla ko. luontotyypin tiedetään esiintyvän.

1. Långgrundin rantaniitty (kartta 1)

Långgrundin rantaniitty sijaitsee Tiukan Långgrund saaren etelä-, kaakkois- ja länsipäässä ja kattaa yhteensä n. 3 ha. Samalla se on Pohjois-Kristiinankaupungin suurin merenrantaniitty. Tyypiltään rantaniitty on vaihteleva, sekä matalakasvuisia että korkeakasvuisempia niittytyyppejä esiintyy. Edustavimmat, matalakasvuiset osat sijaitsevat etelässä ja kaakossa, ja siellä myös kasvillisuus on monipuolisinta. Matalakasvuisista tyypeistä esiintyy hapsiluikkayhdyskuntia, meriluikka-rönsyrölliyhdyskuntia, rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniityjä ja punanatayhdyskuntia. Korkeakasvuisista tyypeistä esiintyy ruokohelpiyhdyskuntia ja mesiangervovaltaisia rantaniittyvöyhykkeitä. Myös sinikaislayhdyskuntia ja järviruokoyhdyskuntia esiintyy. Kasvillisuus on alueella varsin monipuolinen, ja koko Suomessa harvinainen suolaleinikki esiintyy rantaniityllä varsin vahvana kasvustona. Myös muutama harvinainen pikkuluikkayksilö tavattiin. Långgrundetin rantaniityllä on jonkinverran merkitystä lintujen pesimäpaikkana, mutta myös ruokailualueena.

 

Laajuus: 3

Matalakasvuisuus: 3

Kasvilajiston monipuolisuus: 4

Järviruo´on/pensaiden harvinaisuus/pieni peittävyys: 3

Linnustollinen merkitys: 2

Kokonaisarvo: 3

 

2. Storgrundetin rantaniitty (kartta 4)

Kantakaupunkiin kuuluva Storgrundet on selvästi Pohjois-Kristiinankaupungin edustavin metsäsaari. Siellä on varsin monipuolinen metsälajisto sekä linnuston että kasviston osalta ja monipuolista metsää iäkkäine petäjineen, aukkoineen ja lehtipuineen. Storgrundetilla on myös mosaiikimainen rantaniitty saaren kaakkois- ja itäosissa. Rantaniitty on kaikkialla aika kapea ja kalliot ovat niityllä tavallisia. Esiintyvistä merenrantaniittytyypeistä mainittakoon meriluikka-rönsyrölliyhdyskunnat, rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniityt, punanatayhdyskunnat, mesiangervovaltaiset rantaniittyvöyhykkeet, järviruokoyhdyskunnat, sinikaislayhdyskunnat ja ruokohelpiyhdyskunnat. Rantaniitty on pinta-alaltaan Långgrundetin rantaniittyä yli puolet pienempi, yhteensä n. 1,3 ha. Matalakasvuiset rantaniityt ovat Storgrundetilla tavallisempia kuin Långgrundetilla, mutta kokonaispinta-alaltaan kuitenkin pienempiä. Harvinaisista kasveista suolaleinikki on kansallisesti kiinnostava. Storgrundetin rantaniitty ympäristöineen tarjoa ruokailu- ja pesimismahdollisuuksia eräille lintulajeille, mm. kanadan- valkoposki- ja merihanhille, sekä kahlaajille.

 

Laajuus: 1

Matalakasvuisuus: 3

Kasvilajiston monipuolisuus: 3

Järviruo´on/pensaiden harvinaisuus/pieni peittävyys: 3

Linnustollinen merkitys: 3

 

Kokonaisarvo: 2,6

 

3. Halsgrundetin rantaniitty (kartta 7)

Kantakaupungin Skatanin eteläpuolella sijaitsee Halsgrundetin saari. Sen loivilla itä-, kaakkois- ja etelärannoilla sijaitsee pienikokoinen mutta kasvilajistoltaan mielenkiintoinen rantaniitty. Rantaniitty on kooltaan vain n. 1 ha ja pensaiden (tyrni) ja kivien peittävyys on paikoittain suuri. Saarella esiintyy edellisten saarten tavoin useita merenrantaniittytyyppejä: meriluikka-rönsyrölliyhdyskuntia, rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniittyjä, punanatayhdyskuntia, ruokohelpivaltaisia rantaniittyjä sekä mesiangervovaltaisia rantaniittyjä. Rantaniityllä ei tavata uhanalaisia tai valtakunnallisesti harvinaisia kasvilajeja. Halsgrundetin rantaniityllä pesii harvakseltaan kalalokkeja ja sukeltajasorsia. Rantaniitty on myös hanhien suosima ruokailualue.

 

Laajuus: 1

Matalakasvuisuus: 2

Kasvilajiston monipuolisuus: 3

Järviruo´on/pensaiden harvinaisuus/pieni peittävyys: 2

Linnustollinen merkitys: 3

 

Kokonaisarvo: 2,2

 

4. Svartstenarnin rantaniitty (kartta 7)

Kantakaupungin Svartstenarnin saarella on kuten Halsgrundetilla pienikokoinen osittain tyrnipensaiden ja järviruoón vallassa oleva rantaniitty. Edellisiin saariin verrattuna Svartstenarnanin rantaniityn kasvillisuus on hieman yksipuolisempaa, mutta silti edustavaa. Saaren pohjoisosassa on kaksi kesämökkiä, mutta rantaniitty etelässä on rakentamaton. Rantaniittytyyppejä ovat tälläkin saarella useita; meriluikka-rönsyrölliyhdyskuntia, rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniittyjä, punanatayhdyskuntia, ruokohelpivaltaisia yhdyskuntia, järviruokoyhdyskuntia ja mesiangervovaltaisia rantaniittylaikkuja. Rantaniityllä ei tavata uhanalaisia tai valtakunnallisesti harvinaisia kasveja. Rantaniityn pinta-ala on n. 1,2 ha. Svartstenarnin rantaniitty on etenkin pesiville, mutta myös ruokaileville linnuille tärkeä. Rantaniityllä ja sen läheisyydessä pesii kantakaupungin suurin kalatiirayhdyskunta sekä kolme lokkilajia (mm. saaristossa harvinainen pikkulokki). Muita pesimislajeja ovat kanadanhanhi, punajalkaviklo sekä erää sorsalinnut.

 

Laajuus: 1

Matalakasvuisuus: 2

Kasvilajiston monipuolisuus: 3

Järviruo´on/pensaiden harvinaisuus/pieni peittävyys: 2

Linnustollinen merkitys: 4

 

Kokonaisarvo: 2,4

 

5. Romarvikenin rantaniitty (kartta 5, osa rantakaava-alueella)

Kantakaupungin Romarvikenin pohjukan pieni rantaniitty on yksi mantereen harvoista rantaniityistä. Se on suhteellisen avoin niity, jonka kasvillisuus on matalaa. Kasvillisuus on jopa harvinaisen vaatimatonta, pitkälti varmasti maan korkean rautapitoisuuden takia. Mainittakoon tässä että varsinaista kasvillisuuskartoitusta ei ole suoritettu alueella. Niityn pohjoisosassa kulkee hiekkatie. Kasvillisuuden vaatimattomuuden takia on myös niittytyyppejä täällä vähemmän, ja matalakasvuisista tyypeistä tavataan ainoastaan meriluikka-rönsyrölliyhdyskuntia ja rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniittyjä. Korkeakasvuiset tyypit puuttuvat, tai niitä esiintyy vain niityn reunoilla. Romarvikenin rantaniityn pinta-ala on n. 1,9 ha. Niityllä on vain pieni merkitys pesiville linnuille. Muuttoaikana se on tärkeämpi ruokailu- ja levähdysalueena, silloinkin tosin vain pienimuotoisesti.

 

Laajuus: 2

Matalakasvuisuus: 3

Kasvilajiston monipuolisuus: 1

Järviruo´on/pensaiden harvinaisuus/pieni peittävyys: 3

Linnustollinen merkitys: 1

 

Kokonaisarvo: 2

 

6. Ådgrundin rantaniitty (kartta 7)

Ådgrund on Pohjois-Kristiinankaupungin suurin saari. Myös saaren rantaniity on kantakaupungin laajin ja kattaa yhteensä n. 4,5 ha, joskin osa sijaitsee Lålbyn puolella. Saaren lehtimetsä on pinta-alaltaan kaupungin laajimpia. Ådgrundin rauhaa häiritsevät kesämökit, ja luonto on etenkin Lålbyn puolella jäänyt huomioonottamatta. Rantaniittyjen kasvillisuus on Kristiinankaupungin olosuhteissa keskimääräistä rehevämpää, ja järviruoko on paikoin vallanut suuriakin aloja. Matalakasvuisiakin niittyosuuksia esiintyy kuitenkin runsaasti. Parhaat kuviot löytyvät saaren etelä- ja länsirannoilta, itä- ja pohjoisrannoilla niittykaistale on olematon. Saarella tavataan samanlaisia niittytyyppejä kuin edellisillä saarilla: pikkuluikkayhdyskuntia, hapsiluikkayhdyskuntia, meriluikka-rönsyrölliyhdyskuntia, rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniittyjä, punanatayhdyskuntia, ruokohelpiyhdyskuntia, mesiangervovaltaisia rantaniittyjä, järviruokoyhdyskuntia ja sinikaislayhdyskuntia. Saarella on aikoinaan pidetty lampaita. Lintuja rantaniityllä on jonkin verran, mutta lomarakennusten takia parimäärä jää alhaiseksi.

 

Laajuus: 3

Matalakasvuisuus: 2

Kasvilajiston monipuolisuus: 3

Järviruo´on/pensaiden harvinaisuus/pieni peittävyys: 2

Linnustollinen merkitys: 2

Kokonaisarvo: 2,4

 

7. Hällklobbenin rantaniitty (kartta 11)

Hällklobben on pieni saari Härkmerissä. Sen luonto on monella tavalla poikkeuksellinen. Saaren pohjoisosassa on Kristiinankaupungin oloissa poikkeuksellisen rehevää lehtometsää, ja etelässä saaren koon huomioonottaen erittäin laaja rantaniitty. Rantaniitty on monin paikoin kivinen ja linnuston runsaudesta johtuen myös rehevä ja korkeakasvuinen. Toisaalta rantaniitty on paikoin myös matala, ja vaikka lampaat eivät enää laidunna saarta (loppui 1970-80-taitteessa), rantaniityn kasvillisuudessa on edelleen vähän pensaita. Hällklobbenin rantaniityn pinta-ala on n. 1,8 ha, eli puolet saaren kokonaispinta-alasta. Kuten jo mainitiin Hällklobbenin rantaniityllä on pesivä lintukanta, ja lajistossa tavataan kahta uhanalaistakin lajia: selkälokki ja pilkkasiipi. Saarella on muutenkin suuri merkitys pesimisalueena, ja yhteensä siellä pesii yli 60 lintuparia, joista valtaosa rantaniityllä. Myös hanhet ruokailevat niityllä.

 

Laajuus: 2

Matalakasvuisuus: 2

Kasvilajiston monipuolisuus: 3

Järviruo´on/pensaiden harvinaisuus/pieni peittävyys: 3

Linnustollinen merkitys: 4

Kokonaisarvo: 2,8

 

8. Kaldhamnin hiekkaranta ja hiekkadyyni (kartta 11)

Kaldhamn, joka sijaitsee Härkmerin ja Skatfungin rajalla, on suurelta osin metsän peitossa, mutta sen etelä-osassa on suurehko enemmän tai vähemmän puuton alue. Etelässä on myös joukko kalastaja- ja kesämökkejä sekä niiden yhteyteen itärannalle rakennettu varsin hyvä laituri. Laiturin pohjoispuolella itärannalla sijaitsee Kaldhamnin hiekkaranta ja hiekkadyyni-alue, jonka pinta-ala on yhteenlaskettuna n. 0,4 ha. Hiekkaranta ja ensimmäisen dyynisukkessiovaihe ns. alkiovaiheen dyyni on monin paikoin reheväkasvuisen ruokohelven vallassa. Oikeaoppista hiekkaranta-alkiovaiheen dyynikasvillisuutta on siksi vähän. Alkiovaiheen dyynin yläpuolella hiekka-alue jatkuu ns. harmaana dyyni tyypinä, missä heinät ja jäkälät dominoivat kasvillisuutta. Vielä ylempänä dyyni jatkuu ns. ruskeana dyyninä, missä taas varpukasvillisuus on vallitseva. Puut puuttuvat koko dyyni- ja hiekkaranta-alueelta miltei kokonaan. Kivien osuus dyynillä kasvaa länteen- ja pohjoiseenpäin mentäessä. Hiekkadyynillä, ja myös hiekkarannalla pesii jonkin verran sukeltajasorsia ja kanadanhanhipari. Alueen länsi-osassa on myös suurehko lapintiira- ja kalalokkiyhdyskunta.

 

Laajuus: 1

Kasvilajiston monipuolisuus: 3

Linnustollinen merkitys: 4

Kokonaisarvo: 2,7

 

9. Furuskäretin rantaniitty (kartta 11)

Furuskäretin saari pohjoisessa Skaftungissa on suurelta osin metsää kasvava saari. Sen etelä-osassa Lotsklobbenin vanhan luotsiaseman pohjoispuolella sijaitsee kuitenkin myös n. 1,2 hehtaarin kokoinen rantaniitty. Rantaniitty on vaihtelevasti matala- että korkeakasvuinen, ja sieltä löytyy kuten Kristiinankaupungin muiltakin rantaniityiltä useita eri niittytyyppejä: meriluikka-rönsyrölliyhdyskuntia, rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniityjä, punanatayhdyskuntia, ruokohelpiyhdyskuntia, mesiangervovaltaisia rantaniittyjä, sinikaislayhdyskuntia ja järviruokoyhdyskuntia. Furuskäretin rantaniityllä kasvaa Kristiinankaupungin suurin käärmeenkieliesiintymä, ja muutenkin rantaniityllä esiintyy harvinaisempia lajeja kuten luotosorsimo ja sammakonvihvilä. Rantaniityllä ei juuri ole linnustollista merkitystä.

 

Laajuus: 1

Matalakasvuisuus: 2

Kasvilajiston monipuolisuus: 3

Järviruo´on/pensaiden harvinaisuus/pieni peittävyys: 3

Linnustollinen merkitys: 1

Kokonaisarvo: 2

 

10. Rackletin rantaniitty ja tervaleppäkorpi (kartta 14)

Rackletin saari Skaftungin kylässä on monin tavoin Kristiinankaupungin oloissa poikkeava. Saari, joka itse asiassa koostuu kolmesta eri saaresta (Remmarklobben, Högklobben ja Hamnskärsklobben) on vasta hiljaittain maankohoamisen ansiosta "kasvanut" yhteen yhdeksi saareksi. Saarella tavataan useita uhanalaisia kasveja ja lintuja ja luontotyyppejäkin on saarella useita, joista kaksi täyttää luonnonsuojelulain kriteerit: merenrantaniitty ja tervaleppäkorpi. Tervaleppäkorvet ja merenrantaniityt ovat luonteeltaan niin erilaisia, että arvioidessa niiden edustavuutta on annettava oma arvonsa kummallekin tyypille.

 

Rantaniitty

Rackletin keskiosaa dominoiva rantaniitty on monessa suhteessa Kristiinankaupungin edustavin rantaniitty. Se on laaja, n. 7 ha, suurelta osin matalakasvuinen ja erittäin monipuolinen linnustoltaan ja kasvillisuudeltaan. Siellä täällä rantaniityllä on kivilohkareita, ja ainakin korkean veden aikana rantaniitty on osittain vedenpeitossa. Tyrnipensaiden valloittamia alueita on rantaniityllä muutama, ja ainoastaan niiden ja lokkiyhdyskuntien läheisyydessä kasvillisuus on korkeaa. Matalakasvuisista tyypeistä esiintyy hapsiluikka-, rantaluikka-, meriluikka-rönsyrölli- ja merisarayhdyskuntia sekä rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniityjä ja punanatayhdyskuntia. Korkeakasvuisia tyyppejä ovat ruokohelpiyhdyskunnat, mesiangervovaltaiset rantaniityt, sekä sinikaisla- ja järviruokoyhdyskunnat. Eri niittytyyppien runsaudesta huolimatta rantaniityllä ei kasva uhanalaisia kasvilajeja, mutta kylläkin valtakunnallisesti harvinainen suolaleinikki. Uhanalaisia lintuja rantaniityllä esiintyy kaksi lajia, selkälokki (5 paria) ja lapasotka (1 pari). Muutenkin linnusto on rikas, ja alueella pesii mm. useita merihanhipareja, kahlaajia ja sorsia. Kaikkein näkyvin linturyhmä on kuitenkin lokit. Niitä on yhteensä yli 130 paria, valtalajina naurulokki. Rantaniityllä on myös suuri merkitys hanhipoikueiden laidunalueena. Rackletin eteläosan (Hamnskärsklobben) kärkipäässä on myös pienempi rantaniitty, mutta se on pinta-alataan alle 1 ha, eikä sitä ole otettu mukaan katsastukseen.

 

Laajuus: 4

Matalakasvuisuus: 5

Kasvilajiston monipuolisuus: 4

Järviruo´on/pensaiden harvinaisuus/pieni peittävyys: 4

Linnustollinen merkitys: 5

Kokonaisarvo: 4,4

 

Tervaleppäkorpi

Rackeltilla erilaiset tervaleppälehdot ovat varsin yleisiä pitkin rantaa, mutta luonnosuojelulain mukaisia tervaleppäkorpia saarella on vain yksi Hamnskärsklobbenin etelä-osassa. Saaren nuoren iän takia tervaleppäkorven puut ovat vielä suhteellisen nuoria, mutta suurempia monirunkoisia puitakin esiintyy. Alueella on lähteiden ja kosteuden takia leppien ohella vain vähän muita puulajeja. Kuolleiden leppien lukumäärä on korvessa korkea ja pökkelöitä esiintyy runsaasti. Aluskasvillisuus on alueella varsin rehevää ja muodostuu pitkälti saniaisista (mm.hiirenporras), vehkasta ja heinistä. Sammalia on korvessa varsin paljon ja jäkäliä hieman vähemmän. Lahottajasienet kasvavat tavallisina pökkelöillä ja kannoilla. Korven puusto on monin paikoin hyvin tiheää ja maasto on vaikeakulkuista. Maastossa ei ole näkyvissä merkkejä ihmistoiminnasta, korpi on saanut olla rauhassa siitä lähtien kun saari nousi merestä. Linnustollista merkitystä korvella on jonkin verran, mm. eri kerttujen ja pajulintulajien pesimisalueena. Pökkelöissä oli uhanalaisen pikkutikan syömisjälkiä. Rackletin tervaleppäkorpi on pinta-alaltaan pieni, n. 0,6 ha, mutta se on ehkä ainoa Kristiinankaupungin 1995 inventoidulla alueella oleva luonnonsuojelulain kriteerit täyttävä tervaleppäkorpi. Suomen leppäkorvet ovat muutenkin pinta-alaltaan pieniä, enintään muutaman hehtaarin laajuisia.

Laajuus: 3

Tervalepän yleisyys 4

Kasvilajiston monipuolisuus 3

Korven kosteus 5

Luonnontilaisuus 5

Linnustollinen merkitys 3

Kokonaisarvo: 3,8

 

11. Idgrundsgrynnanin hiekkaranta ja hiekkadyyni (kartta 14)

Idgrundsgrynnan on saariston uloimpia saaria Skaftungissa, Sandskäretin länsipuolella. Saari on miltei kokonaan puuton ja kalliot sekä kivilohkareet vallitsevat maisemaa. Etelässä on kivilohkareiden välissä pieni alle 1 ha rantaniitty, jota ei otettu mukaan katsastukseen. Saaren pohjoiskulmassa on pienialainen hiekkaranta, jonka yläpuolella seuraa alkiovaiheen dyyni. Kaakkoon päin mentäessä dyynin muutta piirteet muuttuvat harmaaseen dyynin sopivaksi, ja kallioiden läheisyydessä dyyni on tyypiltään ruskea. Ylempänäkin saarella kallioiden välissä, on hiekkaa, jolla kasvaa harmaan ja ruskean dyynin kasvillisuutta. Yhteensä Idgrundsgrynnanin dyyni on ainoastaan 0,5 ha, josta suurin osa on tyypiltään alkiovaiheen dyyniä. Kaldhamniin verrattuna hiekkaranta ja alkiovaiheen dyyni ovat Idgrundsgrynnanilla hyvinkehittineett eikä kasvillisuus juuri näytä merkkejä rehevöitymisestä. Harmaat ja ruskeat dyynit ovat täällä kuitenkin pieni-alaisempia. Kasvillisuudessa ei tavata kaikkia dyyneille tyypillisiä kasvia, lähinnä dyynin pienuudesta johtuen; kasvien on usein vaikea levittäytyä pienille dyyneille. Hiekkamaita suosiva morsinko kuuluu kuitenkin lajistoon. Dyynillä on suurempi merkitys linnustolle: sinne on asettunut pesimään lapintiirayhdyskunta, jonka seassa pesii myös kahlaajia, meri- ja kanadanhanhia sekä tukkasotkia.

 

Laajuus: 1

Kasvilajiston monipuolisuus: 2

Linnustollinen merkitys: 4

Kokonaisarvo: 2,3

 

12. Trutklobbarnan rantaniity, hiekkarannat ja hiekkadyynit (kartta 16)

Idgrundsgrynnanin eteläpuolella sijaitseva Trutklobbarna kuuluu maisemallisesti ehdottomasti Kristiinankaupungin hienompiin saariin. Tällä melkein täysin puuttomalla saarella, kasvaa laajoja katajapensaikkoja, joiden väleissä esiintyy niittykasvillisuutta. Rannoilla tavataan ajoittain valtavan kokoisia rakkolevävalleja, erityisesti saaren länsiosassa. Saari koostuu enimmäkseen hiekasta ja sorasta, ja ainoastaan meren puolella lännessä esiintyy laajempia kallio- ja kivilohkarealueita. Saaren pohjoispäässä on hyvin kehittynyt rantaniitty, joka on monelle linnulle varsin tärkeä pesimisalue. Hiekkaa näkyy maastossa monin paikoin, erityisesti saaren koillisrannalla on hyvinkehittynyt hiekkaranta alkiodyyneineen. Kuten Rackletin saaren tapauksessa olen edustavuutta arvioidessani katsonut tarpeelliseksi erottaa rantaniityn ja hiekkaranta-hiekkadyynit toisistaan.

Rantaniitty

Trutklobbarnan edustavin rantaniitty sijaitsee saaren pohjoisosassa, ja on pinta-alaltaan suhteellisen laaja. Saarella esiintyy kuitenkin myös pienenpiä rantaniittyjä siellä täällä, mm. saaren keskiosan "laguunin" pohjukassa. Nämä ovat kuitenkin niin pienialaisia (< 1 ha) että olen jättänyt ne lähitarkastelun ulkopuolelle. Saaren pohjoisosan laajempi rantaniitty kattaa yhteensä n. 3,7 ha ja on siten Kristiinankaupungin oloissa suhteellisen suuri. Rantaniitty on suurelta osin matalakasvuinen, mutta korkeampaakin kasvillisuutta löytyy. Korkeakasvuista kasvillisuutta on verrattuna moniin muihin rantaniittyihin kuitenkin vähän ja pensaat puuttuvat rantaniityltä miltei kokonaan. Eri kokoisia kiviä esiintyy rantaniityllä runsaasti. Rantaniittytyyppeistä esiintyy matalakasvuisia tyyppejä: meriluikka-rönsyrölliyhdyskuntia, merisarayhdyskuntia, rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihvilänniityjä ja punanatayhdyskuntia ja korkeakasvuisia tyyppejä: ruokohelpiyhdyskuntia ja sinikaislayhdyskuntia. Saaren sijainti ulkosaaristossa, ja sen hiekkaisuus vaikuttavat rantaniittytyyppien väheisyyteen (6 kpl.). Trutklobbarnan rantaniityllä ei kasva uhanalaisia kasvilajeja, mutta harvinaisuuksia kuten merivihvilä, sammakonvihvilä ja suolasolmukki tavataan. Rantaniityn edustavuus näkyy kuitenkin ensisijaisesti linnustossa. Siellä pesii neljä kansallisesti tai alueellisesti uhanalaista lintulajia, selkälokki (11 paria), lapasotka (2 paria), pilkkasiipi (2-3 paria) ja tylli (1 pari). Vielä 1980-luvulla pesi rantaniityllä myös Kristiinankaupungin uhanalaisin lintu, etelänsuosirri. Pesintää ei ole 1990-luvulla varmistettu, vaikka lintuja edelleenkin näkyy saarella melkein vuosittain. Myös alueellisesti uhanalainen lapinsirri on havaittu täällä soidinlentävänä ja havainto kuuluu Suomen eteläisimpiin pesimiseen viittaaviin havaintoihin. Uhanalaisten lintujen lisäksi rantaniityllä pesii muita tavallisempia lajeja ja mm. kahlaaja lajisto on erittäin monipuolinen. Myös erilaisia sorsia ja lokkeja pesii rantaniityllä. Rantaniitty on lisäksi suosittu levähdyspaikka eri lintulajeille muuttoaikoina ja myös hanhien suosima ruokailualue. Rantaniityllä ei ole rakennuksia.

Laajuus: 3

Matalakasvuisuus: 4

Kasvilajiston monipuolisuus: 3

Järviruo´on/pensaiden harvinaisuus/pieni peittävyys: 5

Linnustollinen merkitys: 5

Kokonaisarvo: 4

 

Hiekkarannat ja hiekkadyynit

Jo noustessaanTrutklobbarnalle huomio kiinnittyy hiekan runsauteen saaren maisemissa. Suurin osa hiekasta on kasvillisuuden peitossa, mutta paikoittain saaren keskiosissa ja etenkin koillisrannalla hiekkaa näkyy runsaasti. Varsinaisia hiekkarantoja esiintyy vain saaren koillisosassa ja fragmentaarisesti etelämpänäkin. Ranta on erittäin matala, ja veneellä on vaikea päästä maihin. Kasvillisuudessa esiintyy monia hiekkarannalle tyypillisiä kasveja, rantavehnä tyyppilajina. Hiekkarannan yläpuolella on alkiovaiheen dyyni, ja aika pian sen jälkeen harmaa dyyni. Harmaan dyynialueen länsipuoli rajoittuu rantaniittyyn. Niin sanottuja ruskeita dyynejä ei esiinny saaren koillisosissa vaan harmaiden dyynien seassa etelämpänä melkein koko saaren pituudelta. Monin paikoin on vaikea vetää selvää rajaa harmaiden-ruskeiden dyynien ja nummimaisen kasvillisuuden välille; monin paikoin ne esiintyvät mosaiikkimaisesti vuorotellen, pääsääntöisesti kuitenkin niin, että dyynit ovat lähempää rantaa kuin nummikasvillisuus. Myös kivien osuus hiekassa on paikoittain suuri. Trutklobbarnalla pesii harvinaisia merikihuja ja monia sukeltajasorsia ruskean dyynin harvassa kasvillisuudessa. Saaren nummi-dyynimaisemaan on rakennettu muutama kalastajamökki. Vaikka Trutklobbarnan hiekka-alueet Kristiinankaupungin mittaskaalassa ovat varsin laajoja, ne ovat kuitenkin valtakunnallisella tasolla pinta-alaltaan keskikokoisia. Ne kattavat yhteensä n. 5,4 ha, mutta kivien ja pensaiden osuus on paikoittain suuri.

Laajuus: 3

Kasvilajiston monipuolisuus: 3

Linnustollinen merkitys: 4

Kokonaisarvo: 3,3

 

13. Stånggrundsgrynnanin hiekkarannat ja hiekkadyynit (kartta 16)

Stånggrundsgrynnan kuulunee samaan vedenalaiseen hiekkasärkkään jonka huippu myös Trutklobbarna on, mutta hiekan peittävyys Stånggrundsgrynnanilla on vielä suurempi kuin Trutklobbarnalla. Stånggrundsgrynnan on lähes puuton pieni saari. Ainoastaan sen keskiosassa on pieni metsikkö, jossa sijaitsee kesämökki. Saarella on myös pienialaisia (< 1 ha) rantaniittyjä. Vaikka saari suurelta osin koostuu hiekasta ja sorasta, varsinaisia hiekkarantoja on vain pienialaisesti saaren pohjoispäässä, missä ovat myös parhaat dyynialueet. Myös itärannalla saaren eteläpäähän saakka on pienempiä dyynejä ja yhteensä dyynit kattavat n. 3 ha. Kiviä on siellä täällä hiekan seassa. Saaren pohjoisella dyynialueella on vanha kalastusmökki, jota lukuunottamatta dyyneillä ei ole havaittavissa ihmistoiminnan merkkejä. Dyynit ovat enimmäkseen alkiovaiheen (ja harmaan) tyyppisiä, ja ruskeat dyynit puuttuvat saarelta kokonaan. Kasvillisuus on hiekkarannoilla ja dyyneillä varsin edustava, ja monia tähän biotooppiin sopeutuneita kasveja esiintyy: rantavehnä, morsinko, suola-arho ja vähän ylempänä alueellisesti uhanalainen harmaakynsimö. Hiekkaa suosivia kasveja on Stånggrundsgrynnanilla enemmän kuin Trutklobbarnalla. Myös Stånggrundsgrynnanin linnusto on rikas, ja suuri osa linnuista pesii dyynialueilla. Uhanalaisia lajeja pesii kolme: tylli (1 pari 1996), lapasotka (1 pari) ja pilkkasiipi (2 paria). Eri sorsalajeja, uhanalaisten lisäksi, saarella on varsin paljon (9 kpl), ja niistä ainakin osa pesii dyyneillä.

 

Laajuus: 2

Kasvilajiston monipuolisuus: 3

Linnustollinen merkitys: 4

Kokonaisarvo: 3

 

14. Stånggrundsskatanin rantaniitty (kartta 16)

Stånggrundsskatanin niemenkärki on Kristiinankaupungin luonnossa varsin merkittävä alue. Niemellä sijatsee Rackletin ja Kilgrundin rantaniittyjen lisäksi Kristiinankaupungin ainoa yli 5 hehtaarin rantaniitty, jonka kattaa yhteensä n. 12,5 ha. Stånggrundsskatanin rannat ovat erittäin matalat ja veneellä on vaikea päästä maihin eteläkärjessä. Kiviä esiintyy maastossa paikoittain runsaasti. Aivan niemenkärjessä tai sen läheisyydessä ei kasva puita tai pensaitakaan. Alavuuden vuoksi rantaniitty on ajoittain vedenpinnan alla, ja juuri tämä osa rantaniitystä on kaikkein edustavin ja matalakasvuisin. Pohjoisempana kasvillisuus on korkeampaa ja lopulta tulee vastaan pensaita ja puita. Rantaniityn pohjoisosassa on myös kaksi glo-järveä. Rantaniityllä esiintyy useita matalakasvuisia rantaniittytyyppejä: pikkuluikka-, hapsiluikka-, rantaluikka-, meriluikka-rönsyrölli- ja merisarayhdyskuntia sekä rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniityjä ja punanatayhdyskuntia. Korkeakasvuisista tyypeistä esiintyvät ruokohelpiyhdyskunnat, mesiangervovaltaiset rantaniityt, sinikaislayhdyskunnat ja järviruokoyhdyskunnat. Myös luhtaisia rantaniittylaikkuja esiintyy ylempänä. Näin paljon rantaniittytyyppejä ei Kilgrundin lisäksi esiinny missään muualla koko Kristiinankaupungissa, ja kasvillisuus on, kuten arvata saattaa hyvin vaihtelevaa. Rantaniityllä tavataan useita harvinaisia kasveja, esimerkiksi somersara ja pikkuluikka. Suurin harvinaisuus on kuitenkin alueellisesti uhanalainen ahopellava. Rantaniityllä ja glo-järvillä on myös linnustollista arvoa, ja alueella pesii alueellisesti uhanalainen tyllipari. Myös harvinainen mustakurkku-uikku ja ristisorsapari pesivät alueella. Yleisesti ottaen alueen lintuparimäärä on kuitenkin aika alhainen, esimerkiksi lintuyhdyskuntia ei esiinny. Stånggrundsskatan on kuitenkin tärkeä alue pikkulintujen pesimis- että muuttoaikaisena levähdysalueena, ja monia harvinaisiakin pikkulintuja, esimerkiksi kirjokerttu on havaittu alueella.

 

Laajuus: 4

Matalakasvuisuus: 4

Kasvilajiston monipuolisuus: 5

Järviruo´on/pensaiden harvinaisuus/pieni peittävyys: 4

Linnustollinen merkitys: 3

Kokonaisarvo: 4

 

15. Kilgrundin rantaniitty (kartta 16)

Kilgrundin saari Siipyyn ja Skaftungin rajamailla on Kristiinankaupungin suurimpia saaria. Suurin osa saaresta on metsän peitossa, mutta länsirannalla on myös paljaita kallioita ja etelässä on laajempi rantaniittykin. Kilgrundin rantaniitty on pinta-alaltaan n. 8 ha, ja on siten Stånggrundsskatanin rantaniityn kanssa Kristiinankaupungin laajimpia. Rantaniitty on suurelta osin melko korkeakasvuinen ja pensaatkin ovat yleisiä. Sen sijaan puita ei juuri tavata. Rantaniityllä on myös matalampia niittyalueita sekä lännessä että etelässä. Kalliot rikkovat paikoittain rantaniittykasvillisuutta ja kiviäkin esiintyy paikoin runsaasti. Saarella on kaksi glo-järveä, joista eteläisempi sijaitsee rantaniityn pohjoisosassa. Kilgrundin niittytyypit ovat: hapsiluikka-, rantaluikka-, meriluikka-rönsyrölli- ja merisarayhdyskunnat, rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniityt, punanata- ja ruokohelpiyhdyskunnat, mesiangervovaltaiset rantaniityt, sinikaisla-, ja järviruokoyhdyskunnat sekä luhtaiset rantaniityt. Lisäksi pienellä alalla lounaisessa rantaniityn kasvillisuus mitä ilmeisimmin täyttää harvinaisemman rantaniittytyypin, hernesarayhdyskunnan kriteerit. Kilgrund on ehkä Kristiinankaupungin ainoa paikka, missä tämä eteläinen rantaniittytyyppi esiintyy. Tyrnipensaiden, katajien ja pajujen osuus on kuitenkin paikoittain suuri ja alentaa huomattavasti alueen muuten korkeaa yleisarvoa. Uhanalaisia kasveja ei ole löydetty Kilgrundin rantaniityltä, harvinaisia kyllä, niistä mainittakoon suolaleinikki ja isorantasappi. Kilgrundin rantaniittyllä on tavattu myös pikkurantasappi ja tämä on lajin pohjoisin kasvupaikka Suomessa. Stånggrundsskataniin verrattuna Kilgrundin rantaniitty on tärkeämpi lintujen pesimisalueena erityisesti pesivien sorsien ja merihanhien määrä on korkea. Alueella pesii myös alueellisesti uhanalainen pilkkasiipipari. Harvinaisia mustakurkku-uikkuja pesii glo-järvellä kolme paria ja tämä esiintymä on Kristiinankaupungin tihein. Kilgrundin rantaniityllä lienee myös merkitystä lintujen muuttoaikaisena levähdysalueena, mutta asia on huonosti tunnettu.

 

Laajuus: 4

Matalakasvuisuus: 2

Kasvilajiston monipuolisuus: 5

Järviruo´on/pensaiden harvinaisuus/pieni peittävyys: 2

Linnustollinen merkitys: 4

Kokonaisarvo: 3,4

 

16. Dyngklobben-Bastuskatanin rantaniitty, hiekkarannat ja hiekkadyynit (kartta 20)

Dyngklobben-Bastuskatan on Siipyyssä sijaitseva puuton saari, jolla kasvaa Kristiinankaupungin luultavasti laajin yhtenäinen katajapensaikko. Katajapensaiden lisäksi saarella on rantaniittyjä, kallioita ja hiekkamaita. Saariryhmällä on kaksi kalastajamökkiä, yksi Bastuskatanin eteläkärjessä ja toinen Dyngklobbenin pohjoispuolella sijaitsevalla saarella. Muuten saari on rakentamaton. Maisemallisesti Dyngklobben-Bastuskatan kilpailee Trutklobbarnan ja Domarklobbanin kanssa "maisemankauneuden ykköspalkinnosta" (Valokuvia). Kuten aiempana olen saaren edustavuutta arvioidessani katsonut tarpeelliseksi erottaa rantaniityn ja hiekkaranta-hiekkadyynit toisistaan.

Rantaniitty

Dyngklobben-Bastuskatanin rantaniitty on pinta-alataan aika pieni n. 2 ha. Rantaniitty sijaitsee saariyhdistelmän keskiosassa, missä maat ovat alavimmillaan. Kauempana rannasta rantaniitty on yleisesti ottaen melko kuiva ja matalakasvuinen, ja korkeampaa kasvillisuutta esiintyy oikeastaan vain lähempänä rantaa levävallivyöhykkeellä. Rantaniittytyyppejä saarella tavataan seuraavasti: rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniityjä, punanata- ja ruokohelpiyhdyskuntia, mesiangervovaltaisia rantaniittyjä ja järviruokoyhdyskuntia. Niittytyyppien lukumäärä on toisin sanoen aika alhainen. Kasvillisuuskin on aika vaatimatonta, mutta harvinainen sammakonvihvilä tavattiin alueella. Rantaniityllä on suuri merkitys lintujen pesimisalueena. Lajistossa tavataan useita sorsalajeja, kanadanhanhi, kahlaajia ja lokkeja. Kesällä 1995 rantaniityllä pesi viisi saaristossa harvinaista pikkulokki paria. Rantaniitty on myös hanhien suosima ruokailualue.

Uudet lajit: Suolaleinikki (Ranunculus cymbalaria) 2005, Ahopellava (Linum catharticum) 2006 (valokuvia)/SS

 

Laajuus: 2

Matalakasvuisuus: 4

Kasvilajiston monipuolisuus: 2

Järviruo´on/pensaiden harvinaisuus/pieni peittävyys: 4

Linnustollinen merkitys: 3

Kokonaisarvo: 3

 

Hiekkarannat ja hiekkadyynit

Dyngklobben-Bastuskatanin maisemaa hallitsevat, kuten jo mainittiin, laajat katajapensaikot. Mainitsematta jäi kuitenkin saaren melkein yhtä laajat jäkäläkasvuiset hiekkadyynit. Eri sukkessiovaiheiden dyynialueet kattavat Dyngklobben-Bastuskatanilla yhteensä n. 4,2 ha. Kuten muillakin Kristiinankaupungin dyynisaarilla tavataan täälläkin hiekkarantoja ja alkiovaiheendyynejä joista harmaat dyynit ovat täällä tavallisin tyyppi. Variksenmarjan peitossa esiintyy ns. ruskeita dyynejä, nekin tavallisina. Harmaiden ja ruskeiden dyynien kasvillisuus on jäkälineen ja myös muine kasveineen yksi Kristiinankaupungin parhaimpia. Alkiovaiheiden dyynien yhteydessä tavataan myös hiekkarantoja. Dyynien linnusto on huolimatta Dyngklobben-Bastuskatanin suhteellisen pienestä koosta erittäin edustava. Saariryhmän dyyneillä pesii mm. merikihu (2 paria), useita sorsapareja, alueellisesti uhanalainen tylli, ja Suomen oloissa harvinainen "dyynilintu" ristisorsa, jopa kahdella parilla.

 

Laajuus: 3

Kasvilajiston monipuolisuus: 3

Linnustollinen merkitys: 4

Kokonaisarvo: 3,3

 

17. Kyrkoskäretin rantaniitty (kartta 20)

Kyrkoskäret heti Siipyyn Kiilin venesataman ulkopuolella on korkea, suurelta osin metsän peittämä kallioinen saari. Saaren eteläpäässä on kuitenkin pieni n. 1 ha:n, melko kivinen rantaniitty, jolla kasvillisuus on harvinaisen monipuolista. Kasvillisuus on pitkälti korkeakasvuista, myös matalaa kasvillisuutta on pienialaisesti. Pensaita rantaniityllä on kuitenkin vähän. Rantaniittytyyppejä saarella on pienestä koosta huolimatta suhteellisen monta: meriluikka-rönsyrölliyhdyskuntia, rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniityjä, punanata- ja ruokohelpiyhdyskuntia, mesiangervovaltaisia rantaniittyjä sekä sinikaisla- ja järviruokoyhdyskuntia. Kyrkoskäretin rantaniityn ehkä arvokkain kasvi on alueellisesti uhanalainen ahopellava, jota tavattiin saaren rantaniityllä varsin runsaana kasvustona. Muuten rantaniityn kasvillisuus on lajimäärältään keskinkertainen. Rantaniityn linnustollinen arvo on alhainen, ja pesimislinnusto koostuu mm. kalalokeista ja rantasipiparista.

 

Laajuus: 1

Matalakasvuisuus: 3

Kasvilajiston monipuolisuus: 3

Järviruo´on/pensaiden harvinaisuus/pieni peittävyys: 4

Linnustollinen merkitys: 1

Kokonaisarvo: 2,4

18. Sandkobbanin hiekkaranta ja hiekkadyyni (kartta 20)

Sandkobban on pieni luoto Kiilin edustalla. Pienestä koostaan huolimatta sillä on nähtävissä Kristiinankaupungin paras dyynisukkessio. Saari on puuton ja kooltaan vain n. 0,5 ha, mistä itärannan dyynejä n. 0,3 ha. Länsirannalla on kiviä ja kallioita. Hiekkarannalla kasvavat melkein kaikki hiekkarannoille ominaiset kasvit, ja yhdessä alkiovaiheen dyynin kasvillisuuden kanssa hiekkarantakasvillisuus on täällä kauneimmillaan ja ylivoimaisesti Kristiinankaupungin edustavinta. Ylempänä seuraavat harmaat ja ruskeat dyynit, joiden kasvillisuus on myös varsin edustavaa. Esimerkiksi harmaille dyyneille tunnusomaisia sammal- ja jäkäläkasvillisuuden peittämiä alueita on runsaasti. Uhanalaisia kasveja ei tavata Sandkobbanin hiekkamailla, mutta sen sijaan kylläkin harvinaisia ja hiekkadyyneille rajoittuneita kasveja kuten suola-arho ja merisinappi. Tavallisempi rantavehnä muodostaa Sandkobbanilla hienoja kasvustoja. Lintuja Sandkobbanin dyyneillä pesii useita pareja, mm. tukkasotkia ja karikukko. Harvinaisin pesimislintu on kuitenkin merikihu. Luodon linnustollinen arvo on korkea.

Uusi laji: Rantaputki (Ligusticum scothicum) 2005 (valokuvia)/SS

Laajuus: 1

Kasvilajiston monipuolisuus: 5

Linnustollinen merkitys: 4

Kokonaisarvo: 3,3

 

19. Domarkobbanin rantaniitty, hiekkarannat ja hiekkadyynit (kartta 19)

Domarkobbanin saari Siipyssä poikkeaa monella tavalla Kristiinankaupungin muista saarista, ja on koko Suomenkin tasolla luonteeltaan erikoinen. Saari on vedenalaisen hiekkaharjun huippu, ja sillä esiintyvät Krsitiinankaupungin suurimmat dyynit. Saari on kuitenkin muutakin kuin dyynejä, ja etenkin länsipuolella on myös kauniita kallioita. Saaren keskiosa on katajapensaiden valloittama, puita saarella on suhteellisen vähän. Rannat ovat jokseenkin jyrkät, ja rantaniityt ovat yhtä lukuunottamatta aika pieniä. Ihmisen läsnäolosta muistuttaa muutama vanha kalastajamökki, ja muinainen kivikehä ("jungfrudans") Domarkobbanin pohjoisosassa, Norrkobbanilla. Valokuvia

Rantaniitty

Domarkobbanin rantaniityt ovat pinta-alaltaan pieniä ja niiden kasvillisuus on yleisesti ottaen rehevää. Suurin rantaniitty on kooltaan n. 1 ha ja sijaitsee Domarkobbanin eteläosan, Söderstkobbanin koillisrannalla. Rantaniitty on melko kapea ja kivinen ja kasvillisuus on rehevähköä. Korkeakasvuiset rantaniittytyypit, kuten ruokohelpiyhdyskunnat, mesiangervovaltaiset rantaniityt, sinikaislayhdyskunnat ja järviruokoyhdyskunnat ovat pitkälti dominoivia, mutta etenkin rantaniityn pohjoisosassa löytyy myös matalakasvuisia tyyppejä: meriluikka-rönsyrölli- ja merisarayhdyskuntia, rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniityjä ja punanatayhdyskuntia. Rantaniittykasvillisuuden rehevyys johtuu pitkälti levävallien aihettamasta ravinteisuudesta. Rantaniityllä ei tavata uhanalaisia kasvilajeja, mutta esimerkiksi harvinaiset sammakonvihvilä, somersara ja suolasolmukki esiintyvät niityllä. Rantaniityllä on myös pesiviä lintuja: sorsia, kalalokkeja ja kahlaajia. Lisäksi hanhet käyttävät niittyä ruokailualueena.

Uusi laji: Rantaputki (Ligusticum scothicum) 2006 (valokuva)/SS

Laajuus: 1

Matalakasvuisuus: 3

Kasvilajiston monipuolisuus: 3

Järviruo´on/pensaiden harvinaisuus/pieni peittävyys: 3

Linnustollinen merkitys: 3

Kokonaisarvo: 2,6

 

Hiekkarannat ja hiekkadyynit

Domarkobbanin maisemaa hallitsevat pitkälti saaren hyvinkehittyneet dyynit. Erityisen hienoja dyynejä löytyy Domarkobbanin pohjoisosasta, Norrkobbanilta, ja nämä dyynit ovat samalla Kristiinankaupungin suurimmat. Erikokoisia dyynejä löytyy toki koko saarelta, ja suurempia dyynejä on myös Domarkobbanin keskiosissa, Storkobbanilla, ja myös eteläisellä Söderstkobbanilla. Yhteensä dyynejä on saarella n. 7,5 ha. Katajat ovat valloittaneet suhteellisen suuria osia hiekkamaista, mutta kataja-alueellakin on avoimiksi dyyneiksi luokiteltavia alueita. Avoimia hiekkarantoja saarella on aika vähän, parhaat niistä ovat Norrkobbanilla. Maihin ajautuneiden levävallien takia hiekkarantojen ja alkiovaiheen dyynien kasvillisuus on aika huonosti kehittynyttä. Vedenalaista ns. hydrolittoraali-hiekkarantaa esiintyy kuitenkin alueella paljon. Suurin osa dyyneistä on harmaan tai ruskean tyyppisiä. Norrkobbanin jäkäläkasvuiset harmaat dyynit ovat jopa kansallisella tasolla harvinaisen suuria. Variksenmarjaa kasvavat ruskeat dyynit ovat saaren tavallisin dyynityyppi, ja esiintyvät siellä täällä koko saarella. Storkobbanilta löytyy harmaita, jäkäläkasvuisia dyynejä. Dyynien kasvillisuus on Domarkobbanilla hyvinkehittynyttä, ehkä alkiovaiheen dyynien kasvillisuutta lukuunottamatta. Dyynejä ja hiekkamaita suosivia harvinaisia putkilokasveja ovat mm. suola-arho, merinätkelmä, morsinko ja alueellisesti uhanalainen pölkkyruoho. Domarkobbanin dyynialueilla pesii useita lintupareja, enimmäkseen erilaisia sorsia, joista mm. harvinainen ristisorsa on maininnan arvoinen. Myös merikihu, lokit ja tiirat kuuluvat hiekkamaiden linnustoon. Dyynialueella on pari vanhaa kalastajamökkiä.

 

Laajuus: 3

Kasvilajiston monipuolisuus: 4

Linnustollinen merkitys: 4

Kokonaisarvo: 3,7

 

20. Ljusgrundin rantaniitty

Ljusgrundin saari (valokuvia) Sideby uddin länsipuolella on melko suuri kallioinen ulkosaari, jolla on keskikokoinen ja kivinen rantaniitty. Kooltaan niitty on n. 2,4 ha ja se sijaitsee saaren etelä- ja itärannalla. Itärannalla rantaniittykasvillisuus on melko rehevää ja korkeakasvuiset rantaniittytyypit vallitsevat. Etelärannalla kasvillisuus on matalampaa. Saaren kaakkoiskulmassa kasvillisuus on erittäin rehevää ja erityisesti sen ruokohelpiesiintymä on Kristiinankaupungin rehevimpiä. Niittytyyppejä saarella on seuraavasti: meriluikka-rönsyrölliyhdyskunnat, rönsyrölli-luhtakastikka-suolavihviläniityt, punanatayhdyskunnat, ruokohelpiyhdyskunnat, mesiangervovaltaiset rantaniittyt, sinikaislayhdyskunnat ja järviruokoyhdyskunnat. Saaren kasvillisuus on aika monipuolista vaikka rantaniityllä ei tavatakaan uhanalaisia kasveja. Somersara ja rantanätkelmä kuuluvat rantaniityn kasviharvinaisuuksiin. Rantaniityllä on paljon pesiviä lintuja mm. tiiroja ja kahlaajia, ja alueen linnustollista arvoa kohottavat edelleen niityllä pesivät uhanalaiset pilkkasiipiparit. Hanhet käyttävät rantaniittyä ruokailualueenaan.

 

Laajuus: 2

Matalakasvuisuus: 2

Kasvilajiston monipuolisuus: 3

Järviruo´on/pensaiden harvinaisuus/pieni peittävyys: 2

Linnustollinen merkitys: 3

Kokonaisarvo: 2,4

 

4. Selvityksen kattavuus

Tämä selvitys perustuu vuonna 1995 tehtyyn selvitykseen (Byholm ja Byholm 1996), joka käsittää Kristiinankaupungin saariston saaret ja pienen osan mantereesta. Vuoden 1995 selvityksessä ei ole tietoja järvistä. On siis varsin todennäköistä että, monet luonnonsuojelulaissa mainituista luontotyypeistä ovat jääneet tämän selvityksen ulkopuolelle. Ainoastaan hiekkarantojen ja puuttomien dyynien osalta voidaan katsoa että tämä katsaus on riittävä, sillä näitä luontotyyppejä esiintyy Kristiinankaupungissa ainoastaan ulkosaaristossa, eikä siis lainkaan mantereella. Sen sijaan merenrantaniittyjen ja tervaleppäkorpien osalta löytyy selviä puutteita. Merenrantaniittyjä ja mahdollisesti tervaleppäkorpiakin esiintyy monin paikoin mantereella myös 1995 inventoidulla alueella, esimerkiksi Ragneskärsfjärdenillä ja Hamnfjärdenillä Skaftungissa. Puuttellisten tietojen takia ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä luotettavia pohjakarttarajauksia. Merenrantaniittyjen osalta on mahdollista tehdä karkeat aluerajaukset pelkästään karttojen avulla, mutta tervaleppäkorpien osalta mahdotonta. Kristiinankaupungin järvistä ei ole lainkaan uusia kenttätietoja kasvillisuudesta, linnustosta tai muista eliöryhmistä. Järvien läheisyydessä löytyisi varsin todennäköisesti lisää tervaleppäkorpia. Sekä järvien läheisyydessä että mantereella voisi esiintyä vielä mainitsematon luonnonsuojelulain luontotyyppi nimittäin katajaketo.

Haluan vielä kerran korostaa että, tämä selvitys antaa luontotyyppien esiintymisestä riittävät tiedot vain osittain. Alla on listattu tietojen riittävyys merensaariston ja järvien osalta erikseen:

Merensaaristo

Riittävät tiedot: luonnontilaiset hiekkarannat, puuttomat tai

luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit

Puutteelliset tiedot: merenrantaniityt

Erittäin puutteelliset tiedot: tervaleppäkorvet

Ei tietoja lainkaan: katajakedot

Järvet

Ei tietoja lainkaan: kaikki luontotyypit

 

Olisi syytä tehdä kunnon järviluonnon maastoinventointi, ja merensaariston osalta myös täydentävä inventointi, jossa olisivat mukana kaikki tervaleppäkorvet (paikallistamista ja rajaamista ei voi tehdä pelkästään karttojen avulla), merenrantaniityt (paikallistamisen voi tehdä karttojen avulla, kunnon rajausta ei), ja mahdolliset katajakedot (paikallistamista ja rajaamista ei voi tehdä pelkästään karttojen avulla).

 

5. Kirjallisuus

Index

Kristiinankaupungin rantakaava-alueen suojeltavat luontotyypit - skyddsvärda biotoper

Sisältö (kehys)

Liite 1.

Kristiinankaupungin rantakaava-alueen luontotyyppien lisäkohteet. Olemassa oleva tieto seuraavien kohteiden osalta ei riitä kunnon karttarajauksiin, mutta luonnonsuojelulaissa mainittuja luontotyyppejä esiintyy alueilla.