|
Ydinvoima-alueesta:
Luontoarvot:
Alue rajautuu ja on osittain päällekkäin kahden Natura-alueen,
yhden IBA-kanssa ja maisemasuojelualueen kanssa. Jo tämä suojelun
määrä osoittaa, että alue on luontoarvoiltaan tärkeä
osa Selkämeren luontoa. Nämä edellä mainitut alueet
ovat voimakkaasti EU-lainsäädännössä suojeltuja.
Suoraan YV-alueen alle jäisi mm räyskän pesimäluoto,
isoja tiira-, vesilintu, kahlaaja- ja naurulokkikolonioita. Pesimälinnusto
on alueen saarissa muutenkin erittäin monipuolinen ja tiheä.
Linnuston kannalta on ongelmallisinta muuttavien lintujen suuri määrä
alueella. Linnuille sopivat ruokailupaikat ja ravinnon määrä
houkuttelevat paikalle isoja lintumääriä. Saariston kapeudesta
johtuen muuttolintuvirrat ohjautuvat seuraamaan rantaviivaa ja näin
syntyy suuria muuttoparvia ja lintukertymiä levähdyspaikoille.
Itse muutto tapahtuu keväin ja syksyin muutaman kuukauden aikana,
mutta ruokailevat lintuparvet viihtyvät alueella pitempään.
Tämä kaikki aikaansaa suuren törmäysriskin niin voimakkasti
valaistuihin rakennuksiin (yömuuttajat) kuin ilmakaapeleihin. Suurimmassa
vaarassa ovat tietysti alueella vakituisesti liikkuvat merikotkat, hanhet
ja joutsenet. Esim alueella pesivälle merikotkaparille ei voi ennustaa
kovin pitkää ikää. Määrällisesti suurimmat
ja näkyvimmät tuhot syntyvät isojen lintujen (kurki, metsähanhi,
laulujoutsen) muuton yhteydessä, kun linnut törmäilevät
voimalinjoihin.
Mereen kohdistuvat vaikutukset ovat arvaamattomia. Meren lämpötilan
nousu mahdollistaa Suomen luontoon kuulumattomien lajien leviämisen
mereen ja niiden vaikutus ympäristöön on täysin arvaamaton.
Esimerkiksi veltajasimpukoihin kuuluva valekirjosimpukka on levinnyt Suomessa
kahteen paikkaan Loviisaan ja Olkiluotoon - kumma yhteensattuma ? Nämä
uudistulokkaat voivat olla erittäin haitallisia paikallisesti ja
laajemmaltikin. Meren lämpötilan muutoksilla voi siis olla iso
ja ennenkaikkea arvaamaton vaikutus niin kalastoon kuin linnustoonkin.
Virkistyskäyttö YV-alueen läheisyydessä.
Ydinvoimalan vaikutuspiiriin kuuluva alue on vanhaa saaristolais- ja rannikkoasutusta.
Monet vanhat talot on muutettu kesähuviloiksi, joissa alueen alkuperäiset
asukkaat ja heidän jälkeläisensä käyvät
mökkeilemässä ja viettävät vapaa-aikaansa. Alueella
on tapahtunut paljon huvilarakentamista ja monia vanhoja rakennuksia on
kunnostettu kesälomapaikoiksi.
Yksi iso ja tärkeä haitta asukkaille on rantatien siirtäminen.
Vanha tiehän jäisi voimalan alle, joten uusi kiertotie pitäisi
rakentaa. Samoin merellä nykyinen (jo 1800 -luvulta asti) sisävesiväylä
kulkee voimala-alueen läpi ja se jouduttaisiin siirtämään
täysin suojattomalle avomerelle. Tämä haittaa suurestii
veneliikennettä kaikkina kovatuulisina päivinä. Suojaisalla
sisäväylällä on päässyt kovallakin tuulella
liikkumaan, mutta ulkomeren puolella liikkuminen on kovalla tuulella pienveneellä
mahdotonta.
Ydinvoimahankkeen toteutuminen poistaisi osalta (1 km säteellävoimalasta)
kokonaan mahdollisuuden mökkeilyyn, osalta pilaisi sen (maisema ja
melu) ja osa mökkiläisistä myisi varmasti mökinsä
pois, koska eivät halua asua voimalan naapurissa. Tähän
liittyy myös erittäin hankala ongelma paikallisten asukkaiden
kannalta. Tonttimaan ja huviloiden arvo tulisi romahtaan ja halukkaita
ostajia ei varmastikaan olisi jonoksi asti. Kuka ottaa vastuun yhteensä
monen miljoonan arvonalennuksista vai siirretäänkö tämä
kokonaan paikallisen väestön kärsittäväksi?
Alue on linnustollisesti niin erinomainen, että lintu- ja luontoharrastajia
käy vuosittain tuhansia seuraamassa muuttoa ja lepäileviä
lintumassoja. Skaftung ja Siipyy on yksi harvoista paikoista koko maassa,
missä on lintuharrastukseen liittyvää jatkuvaa turismia.
Muita paikkoja ovat lähinnä Parikkala, Kuusamo ja Liminka. Alueella
järjestetään vuosittain kymmenkunta lintukurssia alan harrastajille.
Jokaisella kurssilla on 15-25 eri puolilta Suomea tullutta osallistujaa.
Tämä osoittaa myös millaisesta alueesta on lintumielessä
kysymys.
Muunlaista, perinteisempää matkailua harrastetaan Siipyyn Kiilissä.
Toiminnan jatkuminen olisi rakennusvaiheen jälkeen kyseenlaista.
On vaikea toimia (ehkä jopa kiellettyä?), kun on ydinvoimalan
suoja-alueen sisällä. Joka tapauksessa leirikoulutoiminta ja
vastaavat aktiviteetit kuihtuisivat pois.
Kristiinankaupungin Ydinvoimalahankkeen toteutuminen olisi paikallinen
katastrofi
Jokaisen Kristiinalaisen tässä asiassa päättäjän
roolissa olevan kannattaisi lähiaikoina sulkeutua yksin pimeään
huoneeseen. Kun eurojen kuvat eivät välky silmissä, niin
kannattaa alkaa mielessään käydä hanketta läpi
vaihe vaiheelta vaikkapa seuraavasti.
Jo hankkeen suunnitteluvaiheessa maan ja tonttien arvo laskee monia kymmeniä
prosentteja erityisesti Siipyyssä ja Skaftungissa, mutta myös
Merikarvialla, Härkmeressä, ja koko Kristiinankaupungin rantakaistalla.
Tässä vaiheessa syntyy myös lähialueiden kylissä
valtava tonttien ja talojen myyntibuumi, mutta käypään
hintaan ostajia ei juurikaan löydy, paitsi ulkomailta tulleiden rakennusmiesten
majapaikoiksi.
Tässä vaiheessa pitää löytää sopivat
perustusten ja teiden rakennusmateriaalit. Soraa satoja tuhansia kuutiometrejä,
kalliomursketta niin teiden rakentamiseen kuin betonitoimituksiin samoin
satojatuhansia kuutiometrejä. Lähialueilta tuskin on ainakaan
mursketta löydettävissä, joten rekkaralli jatkuu. Kalliomursketta
tehdään "jossain" vähintään kymmenen
vuoden ajan. Lähialueille perustetaan betonitehdas, joka myös
pyörii kymmenkunta vuotta. Murskeen teko ja betonin valmistaminen
ovat molemmat erittäin meluisia ja pölyisiä työvaiheita.
Kun rakennusvaihe on ohi jää kyseisille paikoille vain maisemahaitat
jäljelle, kun koneet on viety pois. Mursketta ajetaan ydinvoimalalle,
teiden perustuksiin, asfalttitehtaalle ja niistä taas ydinvoimallale
satoja tuhansia kuormia. Näihin kaikkiin hankkeisiin tulee alueen
ulkopuoliset toimijat eli työllistävä vaikutus tulee olemaan
olematon.
Meressä pengerrykset ja kaivuutyöt ja tunnelien rakentaminen
samentavat vedet vuosikausiksi lähialueilta ja muuttavat virtauksia,
tappavat kaloja ja karkoittavat linnut muualle ja ennenkaikkea estävät
normaalin merellä tapahtuvan virkistystoiminnan.
No tässä vaiheessa kaikki voisi olla hyvin (paitsi murskaamoiden
ja betonitehtaan läheisyydessä) muuten mutta alueen tiet eivät
kestä tätä rallia eli joudutaan rakentamaan osin uusia
teitä ja kunnostamaan vanhoja. Kylien (Härkmeri, Skaftung, Siipyy)
elämä häiriintyy täysin yli kymmenen vuoden ajaksi
jatkuvan raskaan liikenteen ja tarvittavan muun läpiajoliikenteen
vuoksi. Tässä yhteydessä voi todeta heti, että tavaratoimitukset
ydinvoimatyömaalle tapahtuvat isojen keskusliikkeiden kautta eli
ei ilahduta paikallisia kauppiaita. Päinvastaiseen suuntaan alkaa
sitten jäteralli, kun kaikki ylimääräinen pitää
kuljettaa n 100 km:n päähän kaatopaikalle.
Kun nyt on päästy työn tekemisen makuun, niin työhön
tarvitaan tietysti urakoitsijoita. Olkiluotoon sopivat löytyivät
ulkomailta - pääurakoitsijakin Ranskasta, työntekijät
Virosta, Puolasta, Venäjältä. Jokunen varmaan Suomestakin.
Muutama sekatyöläinen tarvitaan ehkä Kristiinastakin. Ruokahuolto
tilataan joltain isolta cateringtoimittajalta suoraan työmaalle -
tähänkin tekijät tulevat ulkopuolelta. Paikallisiin (Kristiina
keskustassa) ravitsemusliikkeisiin saattaa tulla tungosta, kun ilotyttöarmeija
saapuu viihdyttämään ulkomaalaista rakennusväkeä.
No hyödyttäähän tämä kantakaupungissa majoitus-
ja ravitsemusalan yrittäjiä, mutta tuskin on monenkaan paikallisen
asukkaan mieleen. Tässä vaiheessa tiedetään jo, että
paikalliselle iät ja ajat rauhassa eläneelle väestölle
koituu valtavia haittoja jo yksistään työmaan rakennustoiminnasta
ja arkirutiinien pyörittämisestä. Suurin ongelmahan on
ydinvoimalan sijoituspaikka - kahden kylän välissä, liikenteellisesti
hankalassa paikassa. Kun voimala on saatu pystyyn ulkomaisin voimin ja
muualta tulleiden toimijoiden avulla noin kymmenen vuoden aikana (jos
ei tule isoja viivästyksiä, kuten Olkiluodossa) alkaa voimalinjojen
rakentaminen. Korkeat voimalinjatolpat ja kaapelirivistöt ovat paitsi
erittäin rumia, aiheuttavat surinaa ja huminaa (kuuluu kauas) ja
samalla tappaavat valtavan määrän lintuja vuodessa. Linjoja
varten pitää avata vähintään 63 metriä leveä
hakkuu - ei kovin kaunista sekään. Suurjännitelinjat yhdistettyinä
massiiviseen ydinvoimalan rakennuskolossiin pilaavat horisontin ja maiseman
ainakin Skaftungissa ja Siipyyssä.Skaftungin ja Siipyyn kylien toiminta
palaisi rakennusvaiheen jälkeen ennalleen vai palaisiko ? Kouluja
ja julkisia tiloja ei saa olla 5 km säteellä voimalasta. Skaftungin
ja Siipyyn koulut jäisivät ilmeisesti alueen sisään
eli niitä ei saisi olla ! Haluaako joku ostaa YV-alueen kalaa, vihanneksi,
perunaa? Haluatko lomailemaan voimalan naapuriin ? Kyllä tosiasia
on niin, että alueen (myös koko Kristiinankaupungin) imago on
mennyt. Ei kukaan normaalisti toimiva ja ajatteleva ihminen halua voimalan
naapuriksi.
Imagohaitta pitää vielä asettaa myös laajempaan yhteyteen,
kun lähivuosina kuntaliitokset tulevat ajankohtaisiksi ja valtio
pakottaa pienet kunnat liitoksiin. Haluavatko Närpiöläiset
tai Kaskislaiset itselleen ydinvoimalan haittoineen ja samalla ydinvoimaleiman
itseensä ?
Työvoima ja talous:
Tietysti YV-hanke lisää kunnan sisällä aktiivisuutta.
Monen yrityksen (varsinkin majoitus- ja ravitsemus !!!) toiminta vilkastuu
hetkellisesti, moni kauppias myy hetkellisesti enemmän, joku saa
ehkä töitäkin ydinvoimalasta, joten verotuloja on on tulossa
lisää. Fennovoima taitaisi maksaa jopa kiinteistöveroa
? Muut tuotot ja verot menevätkin sitten muualle.
Mitä sitten miinuspuolelle. Isoin asia luontoarvojen menetys (niitä
EI SAADA TAKAISIN), imagomenetys, kiinteistöjen ja maan arvon laskeminen
miljoonilla euroilla, kahden vanhan kylän katoaminen ja muuttuminen
voimalalähiöiksi. Suoria kymmenien miljoonien kustannuksia kunnalle
syntyisi mm teiden, jätehuollon (kunnallinen viemäriverkosto?)
ja muun ydinvoimalan vaatiman infrastruktuurin rakentamisesta.
Kari
Korhonen
******************************************************************************************
The text
is copyright of the author
|