Underteckna
vår adress Allekirjoita
adressi Sign
the protest list at |
Pelastakaa Skaftungin - Siipyyn alue Fennovoiman kynsistä! |
|
Kristiinankaupunki
on tuottanut energiaa vuosikymmeniä, aina 70-luvun alusta asti.
Silloin uhrattiin yksi Pohjanmaan kauneimmista ranta-alueista, hävitettiin
luonto maan tasalle ja rakennettiin voimala Karhusaareen. Suhteellisen
pieni kunta on siis jo kantanut kortensa kekoon energiatuotannon puolesta,
eikä ilman uhrauksia. Ehkä uuden tekniikan myötä
voidaan vähitellen korvata perinteinen hiilivoimala puhtaammalla
tuotannolla samalla paikalla. Oli miten oli, silloin tehty valinta oli
valinta ikiajoiksi. Ja varmaan monen mielestä tarpeellinen valinta
taloudelliselta kannalta. Tästä on todennäköisesti
erilaisia mielipiteitä, mutta se on kuitenkin varmaa, että
alueen luontoa ei ikinä voida palauttaa entiselleen. Katsokaamme
kuitenkin asian positiivista puolta – kunnan rajojen sisäpuolella
on vielä muutamia kymmeniä kilometrejä rannikkoaluetta,
jolla ei ole teollisuutta ja josta osa on erittäin kaunista. Lähemmin
tarkasteltuna voidaan Kristiinankaupungin saaristosta todeta seuraavaa.
Saaristo on pieni, saaret ovat lähellä rannikkoa ja useissa
on kauniit kalliorannat, erityisesti saarien länsipuolella. Saaristolla
on oma erikoispiirteensä, ja se poikkeaa selvästi pohjoisempana
ja etelämpänä sijaitsevista saaristotyypeistä, eli
niistä kivisistä ja matalista saaristoalueista, joihin monet
Pohjanmaalla sijaitsevista paikoista yhdistetään (ja joilla
on myös oma viehätyksensä!). Edelleen voidaan todeta,
että suurin osa tästä kauniista saaristosta sijaitsee
eteläisessä Kristiinankaupungissa, Skaftungin-Siipyyn alueella. Kristiinankaupunkilaisilla
on aihetta katsoa olevansa etuoikeutetussa asemassa mitä tulee
virkistysmahdollisuuksiin, matkailuelinkeinoihin ja merenläheiseen
asumiseen – satumaisen kaunis kaupunki, jolla on hyvä sijainti
keskellä luonnon parhaita antimia. Skaftungin kauniiden salmien
läpi liukuvat veneet, Kiilin kalasatama auringonlaskussa –
tässä vain joitakin vierailijan mieleen painuvista paikoista.
Satuin
olemaan kesämökilläni Skaftungissa, kun Radio Vegan toimittajat
meloivat mökkini ohi melontaretkellään Pohjanmaan saariston
läpi kesällä 2006. Tunsin valtavaa ylpeyttä ja iloa,
kun he ilmaisivat äänekkäästi ihailunsa saaristomme
kauneudesta, ja vertasivat sitä jopa Ruotsin Bohusläniin.
Myöhemmin radiossa lähetetyssä ohjelmassa heiltä
kysyttiin, mikä heihin teki suurimman vaikutuksen tällä
retkellä. Vastaus oli, että Kristiinankaupungin saaristo
oli positiivinen yllätys, ja että se kannattaa erityisesti
tuoda esille, koska harva tietää miten kaunis se on.
Nyt on siis kaupunginhallitus El Nemrin ja Utterin johdolla päättänyt
tuoda esille tämän pienen helmen. Ja millä tavalla? Sijoittamalla
Euroopan (luultavasti) suurimman ydinvoimalan, varustettuna yhdellä
tai kahdella reaktorilla, suoraan tähän idylliin! Rivakasti
ja toimekkaasti järjestetään (kaupungin rahoittama?)
houkuttelumatka Olkiluotoon. Mykistyneenä kuunnellaan kaupunginhallituksen
puheenjohtajan vakuutusta, että ollaan päivittäin yhteydessä
Fennovoimaan, tehdään kaikki mahdollinen yhtiön kiinnostuksen
herättämiseksi. Sokki on kuitenkin suuri, kun pitkän
hiljaisuuden jälkeen paljastuu, että aikomuksena on puristaa
valtava laitos Skaftungin ja Siipyyn väliselle alueelle, ja kirjaimellisesti
suoraan Granskogien kalankasvatuslaitoksen päälle - yhtiön,
joka monessa suhteessa on malliesimerkki pienestä, seudun luonteeseen
sopivasta, hyvin hoidetusta ja paikallisesti ankkuroidusta yrityksestä,
jossa nuorempi sukupolvi on valmis ottamaan toiminnan ohjat käsiinsä.
Mitä tähän voi enää sanoa? Hyvin toimittu,
kaupungin johto! Tällä tavalla onnistutte antamaan molemmille
kylille kunnon iskun, hävittämään ihmisten uskon
tulevaisuuteen sekä aiheuttamaan tuskaa ja huolta hyvin pitkiksi
ajoiksi. Tällaiset prosessit vaativat aikaa, ja monet ihmiset tulevat
kärsimään epävarmuudesta. Ajatelkaa sitä, te
kaikki sopivalla etäisyydellä kantakaupungissa, koskemattomissa
pesissänne istuvat, ja ydinvoimalan puolesta puhujat! Fennovoiman
saksalaiset (osuus 1/3) ja ruotsalaiset omistajat luulevat varmaan päässeensä
taivaaseen. Saksaan ja Ruotsiin, jonne osa tuotetusta energiasta
menee, ei ydinvoimaloita ylipäätään enää
saa rakentaa. Katternön voima, joka on myös Fennovoiman
osakas, ei todennäköisesti edes voi kuvitella reaktioita,
jos ehdotettaisiin ydinvoimalan sijoittamista Pietarsaaren kauniille
Fäbodan rannalle. Mutta täällä etelässä
ollaan kyllin jalomielisiä. Tosin luonto täällä
ei ole oikein sopiva valtavalle ydinvoimalalle (m.m. vedensyvyysongelmia,
ei sopivia laituripaikkoja), mutta eihän se oikeastaan ole ongelma.
Olkaa hyvä ja muokatkaa luontoa oman mielenne mukaan! Suunnitellut
toimenpiteet eivät pelästytä Kristiinankaupungin rohkeita
päättäjiä. Ottakaa vain rannikot ja saaret,
rakentakaa merenalaisia, busseille tarpeeksi suuria tunneleita, kaivakaa
merenpohjaa… Ympäristövaikutusten arviointi tehdään.
Kaupunginjohtaja El Nemr välttää sanomasta radiohaastattelussa
suoraan, haluaako hän ydinvoimalaa kaupunkiin vai ei. Hän
haluaa luoda työpaikkoja. Mihin hintaan hyvänsä, voitaisiin
lisätä, ja millä keinoilla tahansa, joilla samalla tuhotaan
olemassa olevia työpaikkoja. Mutta mitä kaupungin johdon pitäisi
tietää Euroopan suurimman ydinvoimalan vaikutuksista yhdessä
Pohjanmaan pienimmistä saaristoista, keskellä asutusta? Ydinvoimalan
välitön seuraus lienee jokaiselle järkevälle paikkakuntalaiselle
ilmeinen: korvaamattomien luontoarvojen, ihmisten talojen ja kotien
täydellinen tuhoutuminen, vaivalloisesti luotujen työpaikkojen
menettäminen y.m. Ja se on vasta alkua. Ottamatta kantaa ydinvoiman
puolesta tai vastaan voidaan todeta, että ydinvoima on ristiriitainen
ja monien silmissä jopa pelottava asia. Osissa Kristiinankaupunkia
on erikoistuttu m.m. perunanviljelyyn (Lapväärtti, Härkmeri).
Skaftungissa on pitkään omistauduttu kalankasvatukseen sekä
perinteisen kalastuksen ohella kalanjalostukseen ja Siipyyssä matkailuun
Kiilin alueella. Miten perunan valtakunnat Lapväärtti ja Härkmeri
markkinoivat tuotteensa tulevaisuudessa, kun jopa pienikin uhkaava tapaus
riittää muodostamaan alueesta kielteisen kuvan? Minkälainen
tulee Skaftungin erinomaisen kalan menekki olemaan, jos tuotantoa ylipäätään
voidaan jatkaa? Mitä tapahtuu paikalliselle elinkeinoelämälle,
jos esim. EU antaa tiukemmat direktiivit ydinvoimalan lähellä
sijaitsevista viljelyksistä? Pitääkö Kristiinankaupungista
etelään päin suuntaavien veneilijöiden kiertää
valtava ydinvoimala etsiessään luvattua, aitoa Kiilin saaristomiljöötä?
Siitä tulee totisesti harvinainen kokonaisuus! Moni matkailuesite
joudutaan varmasti kirjoittamaan uudestaan. Kaupungin sietää
ajatella tätä asiaa uutta kotisivua laatiessaan. Ydinvoiman
seurauksena seudulle tarjottua piristysruisketta tulisi myös tarkastella
lähemmin. Mitä tapahtuu intensiivisen rakentamistyön
jälkeen? Kuka siitä hyötyy? Mitä meille jää,
kohtalokkaasti väärin sijoitetun suurteollisuuden ja tuhotun
ympäristön lisäksi? Lehdestä voitiin äskettäin
lukea, että Olkiluodon rakennustyöt olivat pysähdyksissä,
koska koko työvoima vietti joululomaa kotona Ranskassa. Ei ole
ollenkaan varmaa, että vakituinen työvoima asettuisi Kristiinankaupunkiin
asumaan. Voi yhtä hyvin olla, että Pori suurempana kaupunkina
(ja kohtuullisen työssäkäyntimatkan päässä)
vaikuttaa houkuttelevammalta. Kristiinankaupunkihan ei tietenkään
enää voi markkinoida itseään rauhallisena luonnonidyllinä.
Miten houkutteleva olisi kaupungin uusi tunnuslause ” Tule asumaan
voimalakaupunkiin - hiilivoimaa pohjoisessa, ydinvoimaa etelässä”? Tähän
voidaan tietysti sanoa, ettei kukaan elä pelkästään
kauniista luonnosta, mikä on täysin totta. Mutta eihän
meidän kuitenkaan tarvitse valita joko suurteollisuuden asettumista
saaristoon tai seudun kuolemista! Monet kunnat löytävät
muita ratkaisuja ja pystyvät selviytymään. Ei myöskään
voi sanoa, että olisi epäeettistä ja moraalitonta kieltäytyä
ydinvoimalasta luonnonarvoihin viitaten, kun kunnan rajojen sisäpuolella
(sen vajaalla 8000 asukkaalla) on jo voimala. Vastaavia laitoksia tulee
rakentaa jo olemassa oleville teollisuusalueille, joissa infrastruktuuri
on valmiina ja joiden koskematonta luontoa ei tuhota. Kristiinankaupungissa
voi tulevaisuus tarjota uusia toimeentulon mahdollisuuksia, ja uusilla
poliittisilla vaikuttajilla voi olla toisenlaisia visioita. Sitä
paitsi en usko, että tulevat sukupolvet surevat menetettyä
ydinvoimalaa. Paljon suurempi mahdollisuus on se, että he ovat
kiitollisia kauniista ympäristöstään. Nykypäivän
nuoret, huomisen aikuiset, arvostavat näitä asioita paremmin
kuin oma sukupolveni. Dennis
Rundt toteaa erinomaisessa pääkirjoituksessaan (Vbl 20.12.2007),
että Kristiinankaupungin johto on sokea Siipyyn ja Skaftungin
ympäristöarvoille. Hän muistuttaa, että
näitä arvoja voidaan jo nyt mitata rahassa, ja että niiden
arvo nousee jatkuvasti, mikäli kyliä ei hävitetä
ydinvoimalan alle. Ehdotan kaupunginhallitukselle uutta matkaa kesällä
2008, tällä kertaa kaupungin rajojen sisäpuolelle, Skaftungin
ja Siipyyn kyliin. Me kylien vaalijat voimme tarjota opastusta ja venekyydin,
mikä on pieni hinta ja ponnistus, jos vain pystymme avaamaan päättäjiemme
silmät sille ympäristölle, jonka puolesta me taistelemme.
Lopuksi kehotus kaikille niille, jotka haluavat säilyttää
kylämme, saaristomme ja rannikkomme sekä koko kunnan puoleensa
vetävänä asuinpaikkana – olkaa solidaarisia,
toimikaa ja vaatikaa päättäjiä ilmaisemaan mielipiteensä,
älkääkä suvaitko poliitikkojen juonittelua! Inga-Lill
Till, maanomistaja Skaftungissa, syntynyt ja kasvanut
Skaftungissa |
||
Underteckna
vår adress Allekirjoita
adressi Sign
the protest list at |
Aktionsgruppen/Toimintaryhmä
Pro Kilgrund kilgrund at gmail.com |
|
kontakt
- yhteys - contacts kilgrund at gmail.com |