teksti laadittu tammikuussa 2008

RAUHANOMAISET ATOMIT ?

Yli viiskymmentä vuotta sitten Albert Einstein varoitti:

“Atomin halkaiseminen on muuttanut kaiken paitsi ajattelutapamme, ja sen takia ajelehdimme kohti ennennäkemätöntä katastrofia.”

IAEA:n tiedonannossa 40/4/1998 (A Radiological Legacy)( http://www.iaea.org/Publications/Magazines/Bulletin/Bull404/article1.pdf) Abel J. Gonzalez toteaa atomiaseiden ja atomivoiman yhteydestä:

”Atomiaseiden tuotanto edellyttää, että varmistetaan tietty määrä rikastettua uraania tai plutoniumia, fissiota, sekä tietty määrä tritiumia ja raskas vetyä, fuusiota varten. Sotilaallisen tuotannon polttoaine-kierto on samankaltainen kuin rauhanomaisten sähköntuotanto-ohjelmien: uraanin louhinta ja –käsittely, rikastaminen, polttoaineen valmistaminen, materiaaleja tuottavien reaktoreiden käyttö sekä käytetyn polttoaineen jälleenkäsittely plutoniumin erottamiseksi.”

IAEA:n pääjohtajan Mohammed ElBaradein mukaan tunnettujen ydinasevaltioiden lisäksi on olemassa 35 – 40 maata, joilla on tieto-taito ydinpommin rakentamiseen.

Marraskuussa 2006 IAEA:n entinen pääjohtaja Hans Blix totesi Tukholmassa että "ydinsulku menee pikemmin taaksepäin kuin eteenpäin…”

(http://svt.se/svt/jsp/Crosslink.jsp?d=58360&a=706053&printerfriendly=true)

Maaliskuussa 2003, Asean atomivoimaosaston entinen johtaja, erikoisasiantuntija Curt Mileikowsky, kuvaili Dagens Nyheter –lehdessä (Dagens Nyheter 30 mars 2003)

atomiaseiden perusaine on yleisesti esiintyvä alkuaine, uraani. Raaka-aine jota löytyy monen maan rajojen sisällä.
luonossa uraania esiintyy kahdessa muodossa – uraani-238 ja uraani-235, joista vain uraani-235 voidaan käyttää aseisiin
uraani-235 muodostaa alle 1 % luonnossa esiintyvästä uraanista
pitoisuuden nostaminen käyttökelpoiseen tasoon vaatii monimutkaisen prosessin
useimmiten se tapahtuu sentrifugoinnilla tuhansien vaiheiden kautta
sekä luonnonuraania että rikastamispalveluita voidaan tänä päivänä ostaa kilpailulle avoinna olevilta markkinoilta
toimitukset ovat ydinsulkusopimuksen (NPT) ja IAEA:n valvonnan alaisia
tänä päivänä tiedämme, ettei kyseinen valvonta toimi!

Arjun Makhijani, Marylandissa, USA:ssa sijaitsevan energia- ja ympäristöinstituutin johtaja, kirjoitti helmikuussa 2006 Newsweek-lehdessä (http://a4nr.org/library/waste/01.2006-arjunmakhijani):

maailmanlaajuisesti olemassa oleva käytetty reaktoripolttoaine riittäisi noin 200.000 atomipommin valmistamiseen
jäteongelman huolehtimiseksi atomiteollisuus suosii “jälleen-käsittelyä” – jolla plutoniumia erotellaan ja käytetään uudelleen polttoaineena
nimenomaan atomiaseiden leviämisriski sai aikoinaan USA:n luopumaan kaupallisesta jälleenkäsittelystä ja vastustamaan jälleenkäsittelyä ulkomailla Intian vuonna 1974 suorittamien atomipommikokeiden jälkeen
nyt Bush on muuttamassa tätä pitkäaikaista pidättäytymis-politiikkaa, mikä on suuri erehdys
Pohjois-Korea sai plutoniuminsa atomiaseisiin jälleenkäsittely-ohjelman kautta
Kiinan ja Japanin välillä, öljy- ja kaasuvarantojen johdosta kasvavat jännitteet ovat johtaneet siihen, että eräät johtavat henkilöt puhuvat atomiaseiden hankkimisesta
Ranskassa jälleenkäsittelyllä plutoniumilla Japanista voisi alle kuukaudessa tulla atomiasevaltio

(ks. alla Rokkasho-jälleenkäsittely)

RAAKA-AINEET ATOMIPOMMIIN

Taustatiejoja mm. Global Fissile Material Report 2007

http://www.princeton.edu/~globsec/publications/pdf/gfmr07_final.pdf

Modernin atomiaseen raaka-aineena käytetään sekä korkeasti rikastettua uraania että plutoniumia

Kylmän sodan loputtua arvioitiin, että USA:n ja Venäjän 1980-luvun atomiaseet koostuivat 4 kilosta plutoniumia ja 25 kilosta uraania (HEU = highly enriched uranium)

Hiroshiman atomipommi sisälsi 60 kiloa uraania

Nagasakin atomipommi sisälsi 8 kiloa plutoniumia

Köyhdytetty uraani (DU) (puoliintumisaika 4,5 miljardia vuotta = aurinkokuntamme ikä) on sekä radioaktiivinen että hyvin myrkyllinen aine.

DU on reaktoripolttoaineen tuotantoprosessin sekä käytetyn reaktoripolttoaineen jälleenkäsittelyn tuottama sivutuote

(http://www.fas.org/man/dod-101/sys/land/du.htm)

Korkeasti rikastettu uraani (HEU)

U-235 muodostaa vain 0.7 % luonnossa esiintyvästä uraanista. Lähes kaikki muu on U-238, joka ei muodosta ketjureaktioita.

Tietty määrä uraania, jonka U-235:n rikastamisprosentti olisi 6 % voisi periaatteessa aikaansaada ketjureaktion.

Ase-asiantuntijoiden mukaan tarvitaan kuitenkin 20 % rikastaminen, jotta voidaan tehdä käytännöllisen kokoinen fissioase.

HEU on näin ollen IAEA:n määrittelyn mukaan, uraani, jonka rikastamisaste on 20 %, tai ylittää 20 %.

Massan minimoimiseksi asekelpoisen uraanin rikastamisaste on usein 90 %.

HUOM: Myös uraani, joka toimii atomivoimaloiden polttoaineena vaati rikastamista.

Vuoden 2007 alussa arvioitiin maailmanlaajuisen HEU-varaston nousevan yli 1.700 tonniin.

Atomiasevaltioiden hallussa on noin 99 % maailman HEU-varastosta.

Ainoastaan USA ja Englanti ovat ilmoittaneet varastonsa määrät.

USA:lla on erittäin suuri HEU-varasto (noin 480 tonnia).

Se riittäisi yli 5.000 atomiaseen tuottamiseen. Tarkoituksena on käyttää se polttoaineena sukellusveneissä ja muissa laivoissa.

Venäjällä on todennäköisesti samansuuruinen varasto.

Vuonna 2006 Venäjä laimensi noin 30 tonnia, ja USA noin 10 tonnia, korkeasti rikastettu uraania matala-asteiseksi uraaniksi (LEU), joka sopii polttoaineeksi kevytvesi-reaktoreissa.

Tämä on paljon, mutta se vastaa vain 10 % määrästä, joka aseriisuntasopimusten mukaan on laimennettava, ja ainoastaan 3 % maailmanlaajuisesta varastosta.

Siviilitarkoituksessa HEU käytetään/on käytetty tutkimus-reaktoreissa. Venäjällä 8 jäänmurtajaa ja 1 kauppalaiva käyttää HEU-polttoainetta.

Siviilikäytössä on noin 100 tonnia HEU:ta

Vaikka määrä on pieni se riittäisi yli 1.000 ”gun-type” atomiaseeseen.

Kansainvälisesti yritetään muuttaa HEU-koereaktoreita LEU-reaktoreiksi. Tähän asti 16 maata 56:sta, joka on ylläpitänyt HEU-siviilireaktoreita, ovat poistaneet niitä käytöstä.

Edelleen maailmassa on noin 140 HEU-reaktoria. Puolet näistä Venäjällä.

Huom: Cogeman sotilaallinen rooli

Plutonium

1.000 MW:n reaktori (kevytvesi) tuottaa noin 30 tonnia käytettyä polttoainetta vuodessa

Jokaisen reaktorin uraanista tehty polttoaine tuottaa plutoniumia

Maailman reaktorit (439) tuottavat yhteensä vuodessa noin 10.000 tonnia käytettyä polttoainetta, joka sisältää noin 75 tonnia plutoniumia.

Maailmassa on tällä hetkellä varastoituna noin 500 tonnia plutoniumia. Noin puolet on peräisin aseteollisuudesta ja noin puolet

atomivoiman siviilikäytöstä. Molemmat kelpaavat atomiaseisiin.

Suurimmat varastot: USA 120-170 tonnia, Venäjä 92 tonnia

8 kiloa reaktoriasteista plutoniumia riittää USA:n hallituksen tekemien kokeiden mukaan ”yksinkertaisen” pommin tekemiseen. Useita tällaisia pommeja on mahdollista tuottaa muutamassa viikossa. Tuotantolaitos on mahdollista rakentaa 6 kuukaudessa.

(Greenpeace: Nuclear power undermining action on climate change, dec 2007)

Sotilaallinen plutoniumin tuotanto

USA:n, Ranskan ja Englannin hallitukset ovat ilmoittaneet lopettaneensa plutoniumtuotantonsa aseita varten.

(Ranskassa ja Englannissa on siviilikäyttöisiä jälleenkäsittelylaitoksia. USA ottanee käyttöön sellaisen 2016)

Kiina on antanut ymmärtää, että näin on tapahtunut Kiinassakin.

(mutta suunnittelee siviilikäyttöistä jäällenkäsittelylaitosta)

Venäjä tuottaa vuodessa noin 1.2 tonnia separoitua plutoniumia kolmessa plutonium-reaktorissa, jotka tuottavat sähköä- ja lämpöä.

USA:lla ja Venäjällä on yhteistyöprojekti näiden reaktoreiden sulkemiseksi.

(Venäjällä on myös siviilikäyttöön tarkoitettu jälleenkäsittely)

Pohjois-Korea lopetti heinäkuussa 2007 sopimuksen mukaisesti plutonium-tuotantonsa.

Intia ja Pakistan eivät ole lopettaneet sotilaallista plutonium-tuotantoa.

Intia suunnittelee ottavansa käyttöön ensimmäisen 500 MW:n plutonium-hyötöreaktorin (fast breeder) vuonna 2010. Se tuottaisi yli 140 kiloa asekelpoista plutoniumia vuodessa.

Intian Cirus- ja Dhruva reaktorit tuottavat yhteensä noin 30 kiloa

vuodessa.

Intia rakentaa myös kaksi jälleenkäsittelylaitosta Tarapurissa ja Kalpakkamissa.

Vuonna 2006 sateliittikuvat osoittivat Pakistanin rakentavan toisen plutoniumia tuottavan reaktorin Khushabiin, ensimmäisen plutoniumreaktorin läheisyyteen. Kesäkuussa 2007 löytyi ensimmäsiä merkkejä myös kolmannen reaktorin rakentamis-projektista.

Khushab-1 tuottaa noin 13 kiloa plutoniumia vuodessa.

Pakistan rakentaa todennäköisesti myös toisen jälleenkäsittely-laitoksen

Israel tuottaa todennäköisesti edelleen plutoniumia Dimona-reaktorissa.

Jälleenkäsittely

Atomivoiman siviilikäytöstä peräisin oleva plutoniumin varasto kasvaa edelleen. Vuonna 2007 se ylitti aseteollisuuden varastoiman plutoniumin määrän.

Eri puolilla maailmaa löytyy muutamia siviilikäyttöön tarkoitettuja jälleenkäsittelylaitoksia, joissa separoidaan plutoniumia käytetystä reaktoripolttoaineesta MOX-polttoainetta varten (plutoniumin ja uraanin sekoitus)

atomiasevaltioissa; Englanti, Ranska, Venäjä, Intia

Japanin Rokkasho-jälleenkäsittelylaitos aloitti koe-toimintansa elo-kuussa 2006. MOX-polttoainetta valmistava laitos valmistunee vasta 2012. Maailman plutoniumin määrä kasvaa siis väliaikaisesti.

USA:ssa jälleenkäsittelyprojekti on käynnissä. Tiukan rahatilanteen johdosta laitos valmistunee vuonna 2016. Tarkoituksena on käsitellä 70 tonnia asekelpoista venäläistä ja amerikkalaista plutoniumia osana atomaseriisunta-ohjelmaa. “MOX for Peace”

Kiina on suunnittelee siviilikäyttöisen jälleenkäsittelylaitoksen

MOX:ia käytetään tällä hetkellä noin 40 reaktorissa Euroopassa

Plutonium-kuljetukset

http://www.greenpeace.org/international/news/terror-targets-exposed#

http://www.uic.com.au/nip51.htm

http://www.uic.com.au/nip23.htm

Yli 200 tonnia, eli 80 %, maailman separoidusta siviilikäytöstä peräisin olevasta plutoniumista varastoidaan 4 paikkakunnalla Euroopassa ja Venäjällä.

Ranska: La Hague ja Marcoule 64.2 tonnia

Englanti: Sellafield 102.3 tonnia

Venäjä: Mayak 40 tonnia

La Hague’issa vuosittain separoitu 12.000 – 15.000 kiloa plutoniumia kuljetetaan MOX-tuotantolaitokseen Marcoule’iin (yli 1.000 km).

MOX-polttoaine, joka sisältää 12.000 – 15.000 plutoniumia kuljetetaan sitten

- 6 eri paikkakuntaan Ranskassa, missä MOX:ia käytetään 20

reaktorissa

- Saksaan, Belgiaan, Sveitsiin, Japaniin

Maailmanlaajuisesti tullaan tästä lähtien 15 vuoden ajan vuosittain suorittamaan keskimäärin noin 100 kaupallista kuljetusta käsittäen keskimäärin noin 300 kiloa siviilikäystöstä peräisin olevaa plutoniumia.

Vaikka Japani on ottanut käyttöön oman jälleenkäsittelylaitoksensa Englannissa ja Ranskassa on edelleen yli 30 tonnia separoitua japanilaista plutoniumia odottamassa kuljetusta takaisin Japaniin.

Vaikka Saksa lopetti käytetyn polttoaineen kuljettamista jälleenkäsittelyä varten Englantiin ja Ranskaan huhtikuussa 2005 MOX-kuljetukset Saksaan jatkuvat kunnes Saksasta peräisin oleva separoitu plutonium on loppu (Ranskan kohdalla 2013).

MOX-reaktorit tarvitsevat 400 – 500 kg plutoniumia vuodessa. Se vaati 1-2 kuljetusta.

On laskettu, että viikottain kuljetetaan muutama sata kiloa plutoniumia Ranskassa ja Saksassa. Tämä määrä riittää 30 – 60 Nagasaki-pommin tuottamiseen.

EPR-reaktori on suunniteltu MOX-polttoainetta varten

http://wapedia.mobi/en/European_Pressurized_Reactor

Köyhdytetty uraani (DU)

http://www.rense.com/general56/dep.htm

http://www.rense.com/general64/du.htm

http://www.worldproutassembly.org/archives/2006/07/depleted_uraniu_7.html

http://www.llrc.org/rat/subrat/rat71.pdf

http://www.nuclearfreenz.org.nz/koehler.htm

http://www.greenleft.org.au/2001/433/26851

http://www.dissidentvoice.org/Mar04/Nichols0327.htm

http://www.rense.com/general79/hiro.htm

http://www.bandepleteduranium.org/en/a/152.html

Köyhdytetty uraani 238, joka on uraaniaseiden raaka-aine, on reaktoripolttoaineen tuotantoprosessin sivutuote, eli maapalloa saastuttava jäte.

Rikastamisasteesta riippuen syntyy yhtä tonnia reaktoripolttoainetta kohden suuri määrä köyhdytettyä uraania. 1.300 MW:in reaktorin kohdalla syntyy vuosittain noin 210 tonnia köyhdytettyä uraania.

Myös käytetyn polttoaineen jälleenkäsittelyssä saadaan köyhdytettyä uraania.

Eräiden asiantuntijoiden mukaan USA:n energiaviranomaisilla (Department of Energy) on miljoonia tonneja köyhdytettyä uraania varastossa.

Ydinteollisuudelle tämä on jätettä, josta huolehtiminen on kallista.

Käyttämällä jätettä aseisiin ydinvoimateollisuus säästää jätteiden

sijoituskustannuksissa ja aseteollisuus saa lähes ilmaista raaka-

ainetta äärimmäisen tuhoisiin aseisiin.

Mitä enemmän reaktoripolttoainetta tuotetaan, sitä todennäköisemmin uraaniaseet leviävät eri puolille maailmaa. Ainakin 20 maata omistaa tällä hetkellä köyhdytettyjä uraaniaseita, joiden käyttö on kansainvälisen humanitaarisen lain vastaista.
Köyhdytetyn uraanin puoliintumisaika on 4,5 miljardia vuotta. Kun aine on kerran saastuttanut luontoa, se jää sinne – ikuisiksi ajoiksi.

DU-aseita on käytetty Afganistanissa, Irakissa, Libanonissa ja Balkanilla erittäin tuhoisin seurauksin sekä sotilaiden että siviiliväestön kohdalla.

Aseet ovat radioaktiivisesti saastuttaneet ja kemiallisesti

myrkyttäneet laajoja maa-alueita.

Näitä sodankäyntejä on sattuvasti kuvattu matala-asteisiksi

ydinsodiksi (Low Intensity Nuclear War).

Amerikkalaisen ydinteknologiatiedemiehen Leonard Dietzin mukaan Persinalahden sota, jossa uraaniaseita käytettiin ensimmäistä kertaa, oli tähänastisen sotahistorian myrkyllisin sota

ASERAAKA-AINEIDEN VARASTAMINEN, TERRORISMI

Atomivoimaloiden ja atomiteollisuuslaitosten suojelemiseksi käytetään eri maissa erilaisia menetelmiä.

Useimmissa maissa, kuten Suomessa, riittävät aitaukset, puomit ja vartijat.

Ranskan La Haguen jälleenkäsittelylaitoksella käytetään sotilas-yksiköitä atomi-voimalaitosten suojelemiseen.

Saksassa on mm. ehdotettu massiivisten sementtimuurien rakentamista terrori-iskujen estämiseksi. Suojelu lentokoneilta tapahtuisi teräsverkkojen avulla.

Syyskussa 2005 Saksan ympäristöministeriö antoi suostumuksensa sumulaitteiston käyttämiseen.

Ministeriö kuitenkin muistuttaa, että absoluuttinen suoja voidaan saavuttaa ainoastaan luopumalla atomivoimasta.

Englannissa on asennettu automaattiset puhelinhälytysjärjestelmät kahdeksan British Energy’n atomivoimalan yhteydessä.

Nauhoitettu viesti kehottaa ihmisiä pysymään sisällä, sulkemaan ikkunat ja ovet sekä

tarpeen vaatiessa ottamaan joditabletteja.

Tämä johtuu uusista hälytysvalmiusvaatimuksista, jotka astuivat Englannissa voimaan heti syyskuun 2001 World Trade Centerin katastrofin jälkeen.

Lentokoneen (terrorismi tai sota) ei välttämättä tarvitse syöksyä itse reaktorirakennukseen vahingon aikaansaamiseksi.

Syöksyminen myös reaktorin ulkopuolisiin sähkölaitteisiin sekä jäähdytysjärjestelmiin - jotka useimmiten eivät sijaitse vahvistetuissa rakennuksissa - aihettaisi suurta vahinkoa.

Erilaisia atomivoimaloihin kohdistettuja terroritekoja on jo tehty.

1972 lentokoneen sieppaajat USA:ssa uhkasivat rysäyttää koneen pain Oak Ridge’in sotilaallista tutkimusreaktoria
1977 baskilaiset separatistit vahingoittivat pommilla rakenteilla olevaa Leminizin atomivoimalaa
1981 israelilaiset ilmajoukot tuhosivat rakenteilla olevan ranskalaisten rakentaman atomivoimalan lähellä Bagdadia
1982 eteläafrikkalaiset ANC-gerillaan kuuluvat taistelijat laukaisivat neljä pommia rakenteilla olevassa Koebergin atomivoimalassa
1986 USA:n Palo Verden atomivoimalan sähköjohtoja sabotoitiin
1993 mies ajoi autonsa USA:n Three Mile Islandin atomivoimalan turvallisuusportin läpi kohti auki olevaa ovea turbiinirakennuksessa
1993 terroristiryhmä, joka oli World Trade Centerin autopommin takana, ilmoitti tähtäävänsä seuraavaksi ydin laitokseen
1994 Liettuan Ignalinan atomivoimalassa oli pommiuhka
2004 Romanian poliisi pysäytty miehen, joka oli viemässä konepistoolia Cernavodan atomivoimalaan
2004 islamilainen ääriryhmä suunnitteli Sydney’n lähellä Australiassa sijaitsevan reaktorin räjäyttämistä. Juttu vuoti julkisuuteen marraskuussa 2005

Marraskuussa 2007 kerrottiin Ruotsissa Ruotsin atomivoimaviranomaisten (Statens kärnkraftsinspektion = SKI) laatimasta raportista Kuolan niemimaan tilanteesta.

Raportti tehtiin New Scientist lehden mukaan venäläisten viranomaisten pyynnöstä.

(http://www2.unt.se/article/1,1786,MC=1-AV_ID=696421,00.html?from=latestnav)

Lars van Dassen, joka johtaa SKI:n kansainvälisen yhteistyön ohjelmaa kertoi, että Kuolan niemimaalla sijaitsee todennäköisestä mailman suurimmat radioaktiivisten jätteiden volyymit
35 ydinlaitosta, tonneja korkeasti rikastettua uraani, reaktoreita, ydinsukellusveneitä, jäänteitä atomiasekokeista jne
New Scientist lehden mukaan alueella vallitsee suuria puutteita turvallisuus-järjestelmissä plutoniumin ja rikastetun uraanin varastelun estämiseksi
raportti ei julkinen sillä se määrittelee kohteita joiden julkisuuteen saattaminen on ongelmallista

URAANIN LOUHINTA SUOMESSA

www.eiuraanikaivostakuusamoon.com

www.uraanitieto.tormunet.fi

www.uraanitonkansanliike.com

www.uraaniton.org

Geologian professori tuohtui uraanirallista: http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=687533

Kaivoslain uudistamistyöryhnälle jatkoaikaa 30.4.2008 asti: http://www.tieke.fi/?E=11687&SINGLE_EMBED=11687&num=7236

Valtiontalouden tarkastusvirasto: Kaivoslaki kaipaa perusteellista remonttia: http://www.vtv.fi/index.phtml?page_id=2&menu_id=2&topmenu_id=2&lang=1&chapter_id=8118#8118

Suomessa mm. kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen on todennut, että jos Suomi tuottaa energiaa atomivoimalla meidän tulisi myös louhia uraania reaktoreita varten ja, että näin ollen Suomella olisi omavaraista energiaa.

Suomesta ei kuitenkaan löydy teknologiaa rikastamaan malmia reaktoripolttoaineeksi.

Malmi olisi siis vietävä esim. Saksaan tai Ranskaan käsiteltäväksi.

Ranskalainen uraanikaivosyritys Cogema, jonka tytäryhtiö Areva rakentaa Olkiluoto 3 -reaktoria, on ensimmäisten joukossa saanut valtausluvan Eno/Kontiolahden alueelle.

Jos yritys aloittaa Suomessa uraanin louhinnan, malmi viedään Ranskaan käsiteltäväksi.

Sen jälkeen on täysin mahdotonta seurata käytetäänkö Suomen uraania sotilaallisiin vai

rauhanomaisiin tarkoituksiin.

Esimerkkinä mainittakoon, että ydinsulkusopimuksen vastaisesti on Kanadassa louhittua uraania käytetty ydinpommien valmistamiseen USA:ssa.

Cogema muodostettiin vuonna 1975 kaupallisena ydinpolttoaine-yrityksenä, joka on osa CEA:ta (Commissariat à l’Énergie atomique).

CEA muodostettiin vuonna 1945 kenraali de Gaullen toimesta julkisena ranskalaisena yrityksenä, jonka päätarkoituksena oli kehittää sotilaallista atomivoimaa Ranskalle riippumattomana USA:sta ja silloisesta Neuvostoliitosta.

CEA:n tarkoitus on tehdä kaikenlaisia tieteellisiä ja teknisiä atomienergiaan ja kansalliseen puolustukseen liittyviä tutkimuksia. CEA:sta on sanottu, että se on valtio valtiossa, ja että sillä on salainen talousarvio.

On olemassa suuri vaara, että Suomi, aikoinaan tunnettuna ydinaseriisunnan ja rauhan puolestapuhujana, tulee rikkomaan kansainvälistä ydinsulkusopimusta.

ATOMIVOIMAN KÄYTÖN LISÄÄMINEN EDISTÄÄ

ATOMIASEIDEN LEVIÄMISTÄ

Jo maailman olemassa olevien reaktoreiden vaatima uraani-polttoaineinfrastruktuuri on aiheuttanut maailmanrauhaa uhkaavia kiistelyä (esim. Intia, Pakistan, Irak, Iran, Pohjois-Korea)

Lisäksi noin kolmellakymmenellä maalla on tekninen kapasiteetti tuottaa ydinaseita, näiden joukossa muun muassa Japani, Argentiina, Egypti, Taiwan, Etelä-Korea, ja Turkki.

Viime aikoina moni arvovaltainen taho on kiinnittänyt huomiota siihen, että ydinaseiden leviämisen estäminen tulee mahdottomaksi kaupallisen ydinvoiman leviämisen myötä.

Toukokuussa 2006 yhdysvaltalainen energia- ja ympäristö-tutkimuslaitos ”Institute for Energy and Environmental Research” julkaisi raportin atomivoiman käyttämisestä ilmastonmuutoksen torjumiseksi (Insurmountable Risks: the Dangers of Using Nuclear Power to Combat Global Climate Change, May 2006):

http://www.ieer.org/reports/insurmountablerisks/foreword.pdf

arvioitiin mm. Massachusettsin teknologiainstituutin skenaario atomivoiman

tulevaisuudesta (The Future of Nuclear Power, global Growth scenario, 2003), jonka

toteuttamiseksi yksi uusi 1.000 MW:n reaktori olisi otettava käyttöön jossain päin

maailmaa joka viidestoista päivä 2010 ja 2050 välisenä aikana.

se olisi taloudellisesti mahdotonta ja erittäin riskialtis kehitys.
mainittiin korkea-aktiivisten jätteiden loppusijoitusongelma, häiriötilanteet, onnettomuudet ja atomiaseiden leviäminen.

Englantilainen tutkimusryhmä, Oxford Research Group julkaisi heinäkuun 2007 alussa raportin (Too hot to Handle? The Future of Civil Nuclear Power), jossa todetaan:

http://www.oxfordresearchgroup.org.uk/publications/briefing_papers/pdf/toohottohandle.pdf

maailmanlaajuisella atomivoimaloiden lisärakentamisella ei voida merkittävästi vähentää kasvihuonepäästöjä, mutta
se vauhdittaisi vaarallisella tavalla atomiaseiden leviämistä ja helpottaisi radioaktiivisten aineiden joutumista terroristien käsiin
atomiteollisuuden suunnittelema maailmanlaajuinen atomivoiman renessanssi kasvihuoneilmiön hillitsemiseksi on pelkkä myytti
vaikka sähköntarpeen odotetaan kasvavan 50 % seuraavan 25 vuoden aikana, vain 25 uutta reaktoria on rakenteilla, 76 suunnitteilla sekä 162 ehdotettu
tätä on verrattava käytössä olevaan 429 reaktoriin, joista osa on poistumassa käytöstä
jos huomioidaan maailman väestönkasvu ja siihen liittyvä kasvava energiantarve, 2075 mennessä tarvittaisiin 3.000 uutta reaktoria mikä merkitsisi 4 uutta reaktoria kuukaudessa tästä lähtien.

Kiinnostusta reaktoreiden rakentamiseen löytyy joka puolelta maailmaa.

On täysin selvää, että eräiden valtioiden lisääntyvä mielenkiinto atomivoimaa kohtaan, on peräisin halusta saavuttaa myös atomiaseteknologiaa.

Esimerkiksi Bahrainin, Kuwaitin, Omanin, Quatarin, Saudi Arabian ja Arabi Emiraatin yhteistyöneuvosto on ilmoittanut olevansa halukas rakentamaan alueelle atomivoimaa osoittaen Israeliin, jolla on atomivoimala, joka tuottaa plutoniumia atomiaseita varten.

Heinäkuun alussa 2007 Brasilian presidentti Lula da Silva kertoi Brasilian mahtavista atomivoimasuunnitelmista, todeten samaan hengenvetoon, että kohta maa voi rakentaa oman ydinsukellusveneensä.

Ranska on vauhdittamassa kauppoja:

CNN ilmoitti 28.11.07, että Areva voisi myydä yli 20 reaktoria 2012 mennessä jos alustavat keskustelut toteutuvat.

Tähtäimessä on Etelä-Afrikka, Kanada, Baltian maat, Marokko, Keski-Itä ja Intia.

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on aktiivisesti tekemässä reaktorikauppoja Libyan ja Algerian kanssa.

Der Spiegel 38/2007 otsikoi Sarkozyn Libyan kauppoja osuvasti:

“Atombombe im Angebot” – atomipommi tarjolla.

Libyan kauppaan liitty myös 35 sotilashelikopteria, 6 alusta, erilaisia tutkalaitteita, vahojen Mirage-hävittäjien eri osia, 21 Airbuslentokonetta, uusi lentokenttä Tripoliin, vedenpuhdistusta jne.

Toistaiseksi 4 reaktorin rakentaminen on turvattu; Olkiluoto –3, Flamanville, ja 2 reaktoria Kiinaan.

Atomivoimateollisuus tarjoaa atomivoimaa myös kehitysmaille kasvihuonekaasuongelman ratkaisuksi vaikka näillä mailla ei ole sopivia sähköverkostoja eikä muuta infrastruktuuria atomivoiman käyttöä varten.

SUOMI PANTTIVANKINA MYYTIN YLLÄPITÄMISEKSI

RAUHANOMAISESTA ATOMIVOIMASTA

Suomi on ainoa läntinen ei-atomiasemaa, jossa rakennetaan uusi reaktori ja suunnitellaan jopa 4 uutta reaktoria Olkiluoto 3:n lisäksi.

(Olkiluoto 4, Loviisa 3, Fennovoima 1 + 2)

Suomessa suunnitellaan uraanin louhintaa.

Uraaniyritysten kotisivuilla Suomea markkinoidaan atomivoima-ystävällisenä maana, tiet ovat loistokunnossa, puhdasta vettä on paljon, maa on harvaanasuttu.

Suomi on ensimmäisenä maailmassa ottamassa Olkiluodossa käyttöön loppusijoitusluolan käytettyä reaktoripolttoainetta varten – ilman minkäänlaista demokraattista keskustelua.

Saksalaisessa Capital-talouslehdessä esitettiin 4.10.2006 Olkiluoto sopivana paikkana EU-alueen käytetylle reaktoripolttoaineelle sopivaa maksua vastaan.

Kehuttiin atomivoimamyönteistä ilmapiiriä, vähäistä asukasmäärää

Olkiluodossa ja muistuttiin alueen heikosta taloudellisesta tilanteesta.

http://www.capital.de/politik/100004887.html

Saksalaisen energiajätin E.ON:in vuosikokousessa Essenissä 3.5.2007 yhtiön pääjohtaja Wulf Bernotat totesi yleisön edessä, että jos E.ON tuottaa käytettyä reaktoripolttoainetta Suomessa, se jää Suomeen loppusijoitettavaksi. Kysymykseen onko E.ON:illa suunnitelmia tuoda muuta kuin Suomessa tuotettua korkea-aktiivista jätettä Suomeen, hän vastasi, että se on poliittinen päätös, joka tehdään Suomessa.

Per Cramér, EU- ja kansainvälisen oikeuden professori Göteborgin kauppakorkeakoulusta, katsoo, että Ruotsi voidaan pakottaa ottamaan vastaan ydinjätettä EU:sta.