Työ ionisoivassa säteilyssä

Työ ionisoivassa säteilyssä tarkoittaa työtä atomivoimaloiden valvotuissa tiloissa, joissa esiintyy säteilyä radioaktiivisista aineista ja laitteista. Työ on organisoitu säteilyannoksia varoen siten että työntekijä altistuisi mahdollisimman vähäiselle säteilylle. Mikäli työntekijä kuitenkin saa ylisuuren henkilökohtaisen säteilyannoksen, hän joutuu "lomalle".

Työ ionisoivassa säteilyssä on viime vuosien aikana mitä suurimmassa määrin annettu vieraalla työvoimalle, eli alihankkijoille, joiden työntekijät ovat yleensä tilapäisesti ja määräaikaisesti palkattua väkeä. Kollektiivinen säteilyannos on näin ollen hajotettu suurelle määrälle ihmisiä. Yli 80 % atomiteollisuudessa saadusta kokonaissäteilyannoksesta osuu vieraalle työvoimalle (Ranska).

Ranskalainen tutkimusjohtaja Annie Thébaud-Mony kertoo teoksessaan "L´industrie nucléaire - Sous-traitance et servitude" (Inserm. Paris. 2000) atomiteollisuuden vieraiden työntekijöiden työoloista.

Kustannustehokkuuden nimissä atomivoimaloiden seisokit lyhenevät, mutta teknistä turvallisuutta ei silti saa alentaa. Kun siirretään vieraalle työvoimalle valvotuilla alueilla suoritettava työ, saavutetaan kustannussäästöjä. Atomivoimaloiden omat pääsääntöisesti vakituiset työntekijät suunnittelevat ja kontrolloivat työn ja säilyvät vahingoitta, saaden lähes normaaleja säteilyannoksia. Alihankkijat kantavat toimeksiantajan juridisesti sidotun toiminnan riskit. Voidakseen mahdollisimman pienin kustannuksin täyttää vaatimukset heille on edullista palkata säteilyturvaviranomaisten valvomiin korkeariskitehtäviin tilapäistyövoimaa. Yritysten välinen työnjako on sovitettu palvelemaan kausiluonteista työtä atomivoimaloissa. Jotkut alihankkijat erikoistuvat suorittamaan atomivoimaloiden huoltotyöt ja tarjoavat työtä vain atomivoimaloissa. Kun työntekijä on saavuttanut laillisen maksimisäteilyannoksen, hän joutuu ulos, "lomalle" tai työttömäksi, vaikka hänen työsopimuksensa ei olisikaan päättymässä. Esimerkiksi nuori, määräaikaisesti palkattu työntekijä joka on saavuttanut 1,5 rem (30 millirem = 0.3 mSv) muutamassa päivässä saa lopputilin.

Vieraan työvoiman saama osa vuotuisesta kollektiiviannoksesta on viime vuosina noussut: 60 % v. 1978, 82 % v. 1990. Systeemi kuluttaa paljon ihmisiä kun annokset hajaantuvat usealle työntekijälle. Alihankkijat saattavat kokea työvoimapulaa ja vuokrata työntekijöitä toiselta alihankkijalta, alihankkijat kaskadeissa (sous-traitance en cascade).

Tiedetään, että työskentely ionisoivassa säteilyssä antaa lyhyessä ajassa sallitun säteilyannoksen. Joustoilla ja tilapäisillä työpaikoilla pysytään yksilöiden kohdalla valvotuilla alueilla säteilyannosten sallituissa rajoissa. Tämä edistää joustoystävällistä työllisyyspolitiikkaa kaikkialla maailmassa. Ranskassa sitä kutsutaan "säteilyannosten määrittämäksi työksi" (travail à la dose).

Säteilyannosten määrittämä työ atomivoimalassa

Atomivoiman kilpailukyky ­ atomivoimalla tuotetun sähkön hinta per kilovatitunti -, turvallisuus ja säteilyturva ovat yhtä kuin yhteiskunnan hyväksyntä. Yhtälöstä, puuttuu eräs muuttuja: työntekijäryhmä, joka henkensä kaupalla takaa sen tasapainon. Tämä työntekijäryhmä muodostuu niistä vieraista työntekijöistä, jotka käytetään yhä enenevässä määrin atomivoimaloiden valvotuilla alueilla, joissa määritelmän mukaan on radioaktiivisia aineita ja laitteita.

Ranskalainen tutkimusjohtaja Annie Thébaud-Mony on selvittänyt vieraiden työntekijöiden osuutta atomiteollisuudessa teoksessaan "L´industrie nucléaire - Sous-traitance et servitude" (Inserm. Paris. 2000). Hänen ansiostaan ymmärrämme paremmin alihankkijoiden ja orjuuden roolia tässä teollisuudessa.

Mainittakoon, että vieraiden työntekijöiden saama säteilyannos on yli 80 % atomiteollisuudessa sadusta kollektiivisesta säteilyannoksesta. Asiaa valaissee Madame S:n tapaus.

Hänen miehensä kuoli syöpään 39 vuoden ikäisenä palveltuaan vuosia atomivoimaloiden huoltotehtävissä ionisoivassa säteilyssä. Hän oli sähköasentaja. Hän oli työskennellyt seuraavissa atomivoimaloissa:

Bugey, Fessenheim, Thauge, Flamanville, Porcheville, Dampierre, Chinon, Cattenom... Yhtenä kuukautena hän oli työssään saanut yhteensä 2300 millirem´in annoksen (30 millirem = 0.3 mSv). Se oli yli vuoden annos. Kotiin palattuaan hän vain nukkui eikä reagoinut mihinkään. Tämä ei ollut ainoa ylisuuri annos hänen kohdallaan. Lopulta hän alkoi oireilla. Ensin kurkkua alkoi sattua, sen jälkeen vatsaa. Käsivarret puutuivat. Skanneri osoitti tuolloin niskavaurioita. Häntä kiellettiin nostamasta lapsiaan. Hänet leikattiin. Ensimmäinen sairaalakäynti oli marraskuussa 1991. V. 1992 huhtikuussa hän kuoli.

Tohtori M:n kuolintodistuksessa mainitaan, että kyseessä saattoi olla 6. luettelon mukainen ammattitauti. Ionisoivaan säteilyyn altistuneen nuoren ja aikaisemmin terveen potilaan kohdalla on syytä epäillä kuoleman johtuneen säteilylle altistumisesta ammatissa, vahvisti lääkäri. Paikallinen sairausvakuutuskassa kieltäytyi maksamasta leskelle korvausta, koska kirjattua tapausta ei sellaisenaan löytynyt ammattitautien luettelosta. Madame S. teki toisen kerran korvausvaatimuksen viitaten La Hague´ssa kirjattuun vastaavaan tapaukseen, jonka sairaus ei myöskään ollut ammattitautien luettelossa, mutta joka toinen sen alueen paikallinen sairausvakuutuskassa oli hyväksynyt ammattitaudiksi viittaamalla ionisoivan säteilyn aiheuttamia sairauksia käsittelevään kirjallisuuteen. Sairausvakuutuskassa kielsi leskeltä korvauksen toistamiseen. Tämän jälkeen Madame S ei jatkanut prosessia.

Sairausvakuutuskassan rajoittava määräys poisti Madame S:n kaikki toivo kompensaatiosta. Ensimmäisen lääkäritodistuksen kirjoittanut lääkäri otti huomioon ionisoivan säteilyn aiheuttamien syöpien suuren kirjon. Kassa piti kiinni lainkirjaimesta.

Atomivoimaloiden legitimiteetti

Niin kauan kuin atomivoimalat koetaan legitiimeiksi ne nauttivat yhteiskunnan hyväksyntää. Atomivoimaloiden legitimiteetti perustuu niiden kilpailukykyyn, turvallisuuteen ja säteilyturvaan. Jos jokin näistä kolmesta tekijöistä hiipuu, legitimiteetti ja yhteiskunnallinen hyväksyntä alkaa horjua.

Atomivoimaloiden eräs työntekijäryhmä vastaa mitä suurimmassa määrin siitä, ettei legitimiteetti horjuisi. Tämä työntekijäryhmä on alihankkijoiden palkkalistoilla, eikä häiritse tilastollisesti stabiilia atomivoimaloiden pysyvästi palkattua työntekijäjoukkoa. He kantavat atomiteollisuuden suurimmat terveysriskit. Vieras työvoima suorittaa 80 % atomivoimaloiden valvotuilla alueilla tarvittavasta huolto- ja siivoustyöstä, josta saavat yli 80 % yhteisestä annoksesta ionisoivaa säteilyä.

Ranskalainen tutkimusjohtaja Annie Thébaud-Mony on tutkinut vieraiden työntekijöiden työolosuhteita ja julkaissut aiheesta laajan teoksen "L´industrie nucléaire - Sous-traitance et servitude" (Inserm. Paris. 2000), suomeksi: Atomiteollisuus, alihankkijuus ja pakkotyö, jossa hän pohtii mm. legitimiteettiasiaa.

Legitiimiä, eli laillista on jo sinänsä kaikki se tutkimus, joka tähtää kustannusten, etenkin työkustannusten alentamiseen.

Käyttämällä alihankkijoiden työvoimaa Ranskan johtava atomisähköntuottaja Électricité de France (EDF) on rikkonut vanhaa käytäntöä, jonka mukaan ammattiyhdistysliikkeen kanssa neuvotellaan työasioista.

Kun yhteiskunnassa vallitsee konsensus atomivoiman kilpailukyvystä, on legitiimiä kehittää epätyypillisiä työpaikkoja ja säätää lakeja jotka sallivat joustavan työvoiman käyttämisen. Näin on tapahtunut viime 20 vuoden aikana.

1990-luvun työorganisaatiolla on ollut yksi johtotähti ja suuntaus: Kilpailukyky. Kilpailukyky tulee ensimmäisenä, itsestään selvänä, kaikki muu on epäoleellista. Kaikki tähtää siihen että atomivoima on kilpailukykyistä:

Atomivoima tai steariinikynttilä, valitkaa!

Ankarat turvallisuusvaatimukset sitovat atomivoimaloita ja se maksaa. Teettämällä ionisoivassa säteilyssä suoritettavat työt vieraalla työvoimalla saadaan kustannusalennuksia kun ammattiyhdistysliike on pois pelistä, eikä puutu alihankkijoiden työehtoihin, riskienottoon, työaikaepäsäännöllisyyksiin jne. Atomivoimalat saavuttavat näin ollen taloudellisen legitimiteettinsä.

Annie Thébaud-Mony paljastaa atomiteollisuuden kierouksia. Kilpailukyky on ristiriidassa turvallisuuden kanssa, kustannusmetsästys huoltovarojen kanssa ja doktriini "kaikki turvallisuuden takia" kustannusmetsästyksen kanssa. Ilmaisia lounaita ei ole tässäkään teollisuudessa, vaan alihankkijoiden äärimmilleen joustavat, aina valmiina olevat työntekijät, maksavat, viime kädessä hengellään.

Pätkätöitä ionisoivassa säteilyssä

Jacques:

"Urakehitystä ei ole. Tämä on sopimustyötä. Teet kolmen kuukauden työsopimuksen. Saat kolme rem´iä (30 millirem = 0.3 mSv) ja sen jälkeen potkut.

Kukaan ei pysty kertomaan minulle, mitä kaikkea tämä merkitsee terveydelle. Eilen oli viisi rem sallittu, nyt vain kaksi. Merkitseekö se että ennen oli vaarallisempaa."

Taho kuin taho suosii atomivoimaa työpaikkoihin vedoten. Yhtä suurta huomiota eivät saa atomivoimaloiden joidenkin töiden suuret haitat tekijöilleen, huolto- ja siivoustyöt valvotuilla alueilla ionisoivassa säteilyssä. Yhä enenevässä määrin näitä töitä teetetään alihankkijoiden työvoimalla sen sijaan että käytettäisiin niihin voimaloiden vakituista työvoimaa. Näin on kannattavampaa, eikä ammattiyhdistysliike reagoi, koska alihankkijoiden pätkätyöntekijöiden asiat eivät kuulu sille. Työmarkkinajoustoja tarvitaan yhä enemmän näitä töitä varten.

Tiukoista säteilyturvavaatimuksista johtuen atomivoimaloilla on kova tarve joustavasta työvoimasta. Joustava työvoima on alihankkijoiden palkkalistoilla vain siihen asti kunnes työntekijä on saanut korkeimman sallitun säteilyannoksen. Sen jälkeen hän joutuu "lomalle" tai työttömyyskortistoon.

Säteilyturvavaatimusten seuraaminen on jättiläismäinen ongelma, jonka atomivoimalat ovat ratkaisseet siten että tarjoavat työtä säteilyannoksen mukaan alihankkijoita käyttämällä, kun robotteja ei voida käyttää ja ionisoiva säteily on ihmisille vaarallista.

Atomivoimaloiden turvallisuus on riippuvainen huollon laadusta, ja siinä ihmisen työ on korvaamaton. Mitä vanhempi atomivoimala on, sitä suurempi kontaminaatioriski ja varallisemmat työolosuhteet. Säteilytaso on korkeampi ja työntekijöiden annokset ovat suuremmat aikayksikössä.

Atomivoimalat, kärjessä Électricité de France (EDF) eivät teetä vakituisilla työntekijöillään työtä ionisoivassa säteilyssä. Nämä tehtävät hoidetaan joustavalla alihankkijoiden värväämällä väellä. Näin vältytään korvausvaatimuksilta. Vieras tilapäinen työvoima joustaa. Atomivoimaloiden työmarkkinat jakautuvat työntekijöihin joilla on pysyvä työ puhtaissa tiloissa ja niihin, joilla on tilapäinen työ ionisoivassa säteilyssä. Työmarkkinoille on luotu kuilu, joka myös vaikuttaa ammattiyhdistysliikkeen toimintaan, koska sen neuvotteluoikeus työnantajan kanssa ei ulotu alihankkijoiden työntekijöihin. Näiden ammatillista järjestäytymistä vaikeutetaan monin tavoin.

Jotta kaikki muut, EDF:n atomivoimalat ja yhteiskunta säästyisi tappavalta ionisoivalta säteilyltä, vierasta työvoimaa käytetään yhä kasvavassa mittakaavassa huoltotöihin valvotuissa tiloissa. Muilla aloilla, joilla käsitellään myrkyllisiä aineita, riskit pyritään torjumaan edeltä käsin. Säteilyturva sen sijaan säännöstelee ainoastaan yksilön saamat annokset. Tämä periaate sallii käytännön, jonka mukaan työntekijät valitaan odotettujen säteilyannosten mukaan.

Alihankkijoiden joustavilla työntekijöillä ei ole muodollistakaan suhdetta EDF:ään. Näitä "atominomadeja" on Ranskassa vuodessa n. kaksikymmentä - kolmekymmentä tuhatta (20 000 ­ 30 000) henkilöä. He matkustavat modernien nomadien tapaan atomivoimalalta toiseen ja heille lankeaa yli 80 % atomiteollisuudessa saadusta kollektiivisesta säteilyannoksesta.

Alihankkijat pääsevät eroon kelvottomiksi, "lomalla olevista", jo täyden annoksen saaneista työntekijöistä, sillä laki ei salli näiden jatkavan, mikäli yksilöllinen maksimisäteilyannos on saavutettu. Alihankkijat ovat varautuneet tilanteeseen palkkaamalla ihmisiä vain määräaikaisesti, tilapäisesti tai sopimusluonteisesti. Työntekijät joustavat ja kantavat samalla yksilökohtaisesti suurimmat riskit. He poistuvat areenalta helposti. Atomiteollisuus on määrätietoisesti kehittänyt ja viranomaisten avulla laillistanut tämän kaltaisen sosiaalisen työnjaon.

(Lähde: Annie Thébaud-Mony: "L´industrie nucléaire - Sous-traitance et servitude". Inserm. Paris. 2000. ISBN 2-85598-782-2)

Gerd Söderholm, Vapaa toimittaja