Ei ole epäilystäkään, etteivätkö
tulevat sukupolvet tuomitsisi ydinvoimaa samalla tavalla kuin me tuomitsemme
ihmiskaupan ja orjatyön. Moraalisesti näitä asioita voi
verrata, mutta laki on toinen asia; se laahaa aina perässä.
Orjatyövoimaakin pidettiin edistyksen merkkinä ja ehtona, ja
tietyt maat ja piirit pitivät ”oikeuksistaan” kiinni
viimeiseen asti.
Edellinen vertaus ontuu siinä mielessä, että orjatyövoimaa
käytettiin lain sallimana paljon kauemmin kuin ydinvoimaa voidaan
käyttää. Lisäksi ydinvoiman haittavaikutukset ovat
paljon pitkäaikaisemmat. Jonkinlaisen käsityksen mittasuhteista
saa, kun muistaa, että Homo sapiens syrjäytti sävyisämmän
neandertalilaisen noin 28.000 vuotta sitten. Jos ydinjäte olisi syntynyt
silloin, plutoniumin säteily olisi alentunut vasta puoleen ja se
olisi edelleen maailman vaarallisin aine.
Vaan mitäpä tulevaisuudesta? Kun huolestuneet kristiinankaupunkilaiset
kyselivät ydinjätteen loppusijoituksesta ja muistuttivat, että
kallioperän liikkumista ei voida ennakoida tuhansien vuosien perspektiivissä,
Fennovoiman paikallistoimiston päällikkö sanoi: ”Ettehän
te enkä minäkään ole silloin täällä
enää.”
Kysymys ei kuitenkaan ole vain kaukaisesta tulevaisuudesta,
vaan myös nyt elävistä ihmisistä. Esimerkiksi Saksassa
on todettu, että lasten leukemia on yleisempi ydinvoimaloiden läheisyydessä.
Se on johdonmukaista, sillä ydinvoimalat päästävät
koko ajan säteilyä ilmaan ja veteen. Sitä ei voida välttää.
On laiha lohtu, että säteily pysyy yleensä asetetuissa
rajoissa. Turvallista rajaa ei ole, syöpäriski nousee suoraviivaisesti
säteilyn noustessa. Jokainen pienikin lisäys kasvattaa riskiä.
Raja-arvojen asettelussa onkin kysymys vain siitä, miten monta syöpätapausta
tuhatta ihmistä kohden katsotaan hyväksyttäväksi.
Itämeren radioaktiivisuus kohoaa yhä, vaikka ydinasekokeista
ja Tshernobylin onnettomuudesta on kauan. Lisäys tulee ydinvoimaloista,
myös suomalaisista. Tämä on katastrofaalista - onhan Itämeri
muutenkin jo maailman saastunein. Meriveden lämpenemiselläkin
on vakavat seuraukset.
Euroopan ydinvoimateollisuus on saanut ahnetta kiiltoa silmiinsä,
kun on löytynyt maa, jossa ei vielä ole tajuttu, että
ydinvoimasta on luovuttava. Tänne on änkeämässä
jos jonkinlaista voimalarakentajaa ja katalaa uraanikaivosyrittäjää
pilaamaan luontoamme. Täällä annetaan koeporauslupia
maanomistajien protesteista huolimatta, kun tie on muissa maissa noussut
pystyyn. Suomesta himoitaan vieläpä loppusijoituspaikkaa muidenkin
ydinjätteille.
Onko Suomi energian kehitysmaa? On surullista ja vastuutonta,
että esimerkiksi Afrikkaan viedään muun maailman elektroniikkajätettä.
Tällainen toisen hädän hyväksikäyttö on
tuomittavaa. Mutta on aivan käsittämätöntä, että
Suomi avaa ovet Euroopan muuten saattohoidossa olevalle ydinvoimateollisuudelle.
Energiapolitiikassa moraali on huonossa kurssissa ja niin on järkikin.
On järjetöntä uhrata valtavasti aikaa ja resursseja sellaiselle
energiatekniikalle, jolla ei ole tulevaisuutta ja joka vain estää
siirtymisen kestäviin ratkaisuihin.
Näin Suomeen rakennetaan ydinvoimala
Monet faktoina esitetyt asiat ovat lopulta arvokysymyksiä. Koko talousjärjestelmämme
perustuu arvokysymyksiin, niin myös ns. energiantarve, jonka varsinkin
ydinvoimateollisuus kannattajineen nostaa etusijalle. Muuta väistämätöntä
energiantarvetta ei ole kuin se, mitä tarvitsemme ravinnon muodossa.
Kaikki muu perustuu arvoihin. Kysymys kuuluu: miten paljon ulkopuolista
energiaa tarvitsemme kohtuullisen elintason ylläpitoon ja millaiset
haittavaikutukset ovat hyväksyttäviä?
Tunnelma muuttuu jokseenkin kafkamaiseksi, kun joutuu
hieman lähemmin seuraamaan Fennovoiman taktiikkaa Kristiinankaupungissa.
Miten kaikki alkoi, on minulle lähemmin tuntematonta. Maanomistajilta
ja asukkailta kysymättä Fennovoima tuli kaupunkiin keittiön
kautta, jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä kaupungin johdon
kanssa..
Ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa Fennovoiman edustajat vakuuttivat,
että heille kansan etu on tärkein ja he eivät tule mihinkään,
minne eivät ole tervetulleita. Merkillinen lupaus, jonka he unohtivat
pian. Kun voimalan tarvitsema maa-alue tuli maanomistajien tietoon, 98
prosenttia heistä, jotka yhdessä omistivat 99 prosenttia maasta,
ilmoittivat kirjallisesti, että he eivät missään tapauksessa
myy maitaan Fennovoimalle eikä he halua edes neuvotella asiasta.
Fennovoima jatkoi suunnitelmiaan vastustuksesta huolimatta
ja palkkasi konsultin tekemään suunnitelmaa ympäristövaikutusten
arvioinnista (YVA). Kaupungissa vastustus tiivistyi ja useita mielenosoituksia
järjestettiin. Vastauksena Fennovoima avasi paikalliskonttorin kaupunkiin.
Lisää informaatiotilaisuuksia järjestettiin. Suurimmassa
isännän ääntä käyttivät Fennovoima,
Säteilyturvakeskus, työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristökeskus
ja YVA-konsultti Pöyry. Olin paikan päällä kuuntelemassa,
ja kaikkien viiden alustajan yhteinen sanoma oli tämä: näin
Suomeen rakennetaan ydinvoimala.
Yleisölle kerrottiin myös kansalaisten osallistumisoikeuksista.
Läpi kuitenkin paistoi, että alustajat pitivät kansalaisten
kuulemista muodollisuutena, joka kuuluu suunnitelmien alkuvaiheeseen ennen
kuin päästään rakentamaan. Ilosanoma asukkaille oli
se, että he voivat vaikuttaa suunnitelmiin; ne paranevat kun kaikki
näkökulmat tulevat esiin. Kukaan alustajista ei lausunut halaistua
sanaakaan siitä demokratiaan kuuluvasta mahdollisuudesta, jota asukkaat
ja maanomistajat ajattelivat: mitkä ovat ne asianhaarat, jotka voivat
estää koko hankeen toteuttamisen?
Yleisö protestoi välillä äänekkäästi,
kun kysymyksiin ei saatu vastauksia ja kun Fennovoima vääristeli
asioita. Järjestäjien edustajilta kuultiinkin monta kehotusta
hiljaisuudesta, sivistyksestä ja järjestyksestä. Kovin
ymmärrettävää, sillä jos asiassa vaiteliaina
noudatettaisiin Fennovoiman periaatteita ja järjestystä, voimalan
suunnittelu ja rakentaminen etenisivät kuin kiskoja pitkin.
Melko paljastava oli YVA-konsultti Pöyryn edustajan lausahdus, että
he ovat tyytyväisiä, jos heidän selvityksensä ”hälventää
ennakkoluuloja”. Tavoite voisi olla hyväkin, mutta tietäen
mitkä tahot käyttävät kyseistä ilmaisua ja miksi,
lausahdus ei lisää kyseisen YVA:n uskottavuutta.
Jo alussa kävi selväksi,
että Fennovoima ei onnistu puhumaan ympäri, huijaamaan tai pelottelemaan
maanomistajia myymään maitaan. Silti Fennovoima jatkoi suunnitteluaan,
ja toukokuun alussa ilmeni, mitä yhtiö oli touhunnut. Se oli
käynyt niiden maanomistajien kimppuun, jotka omistavat maata ilmoitetun
alueen ulkopuolella - siis sen alueen ulkopuolella, jolle YVA-suunnitelmakin
oli tehty. Fennovoimalla on nyt ostoesisopimus yhteensä noin 250
hehtaarin kokoisesta alueesta. Osa alueen maanomistajista asuu toisilla
paikkakunnilla.
Uusi alue on kaukana rannasta ja lähempänä
suurempia asutuskeskuksia. Suojavyöhykkeen sisällä olisi
enemmän kiinteätä asutusta ja yksi kokonainen kylä.
Alue sijaitsee maakuntakaavaan merkityn linnustonsuojelualueen kupeessa.
Jäähdytysvettä varten olisi rakennettava usean kilometrin
pituinen, poikkipinnaltaan 60-80 neliömetrin tunneli, joka kulkisi
20 metrin syvyydessä myös niiden maiden halki, joita yhtiö
ei saa ostaa. Tarvittavan sataman, väylien ja jäähdytysveden
vaikutukset koskisivat koko rannikkoa ja myös läheisyydessä
sijaitsevaa natura-aluetta. Mikään näistä asioista
ei kuitenkaan huolestuta
viranomaisia tai kaupungin johtoa. Fennovoima saa vapaasti jatkaa peliään.
Tapa, jolla Fennovoima on hankkinut kyseisten maiden osto-oikeuden, on
moraalisesti katsoen lahjontaa ja kiristystä. Maista maksetaan huimia
vuokria, ja esisopimuksissa on luvattu metsämaasta jopa yli 60 000
euron hehtaarihintaa, joka on 6-10-kertainen käypään hintaan
verrattuna. Kun ensimmäinen maanomistaja saatiin koukkuun, oli helppo
arvata, millaiseksi neuvottelun henki muodostuisi. Myynnin vaihtoehdoksi
tarjotaan maan arvon laskua nollaan - kukaan ei halua ostaa maata ydinvoimalan
varjosta.
Mitä pitää ajatella kaupungin johdosta, joka näin
haluaa piristysruisketta kunnalle? Termi on osuva: piristyruiskeiden vaikutus
on lyhytaikainen ja niiden seuraukset usein traagiset. Kaupunginjohtaja
on lobannut vahvasti ydinvoimalan puolesta ja tämä on herättänyt
paheksuntaa kuntalaisten keskuudessa. On ihmetelty millä oikeuksilla
ja herätetty kysymys jopa virkavirheestä. Mutta niin vain peli
jatkuu.
Vuosisatojen ajan samat suvut ovat näillä mailla eläneet,
viljellen ja varjellen, ja pitäneet arvossa saaristoa ja meren antimia.
Tahto jatkaa samoin ei ole hävinnyt; siltä vain ollaan viemässä
mahdollisuudet ikuisiksi ajoiksi. Sillä rahalla, energialla, työllä
ja päänvaivalla, mitä ydinvoimalaprojektille on jo alkutaipaleella
uhrattu, olisi koko kunta nostettu uuteen kukoistukseen luonnonmukaisin
elinkeinoin.
Göran Ekström
Vaasa
*******************************************************************************
The text
is copyright of the author
Photo: Olle Haavisto, Staffan Storteir
|