Valtioneuvosto
Viite: 5/815/2007
Kannanotto koskien Olkiluoto 4:n ympäristöarviointia
sekä ruotsinkielisessä
liitteessä ydinvoiman haittavaikutuksia Itämereen
Naiset Rauhan Puolesta -liike
Naiset Rauhan Puolesta -liike katsoo, että ydinvoima ja ydinaseet ovat kuin siamilaiset kaksoset. Ydinvoimalan reaktorit käyttävät uraania, jota tarvitaan raaka-aineeksi sekä ydinaseisiin että kauhistuttaviin DU-aseisiin, eli köyhdytetystä uraanista tehtyihin aseisiin. DU-aseita on käytetty Afganistanissa, Irakissa, Libanonissa ja Balkanilla. Näitä sodankäyntejä on sattuvasti kuvattu matala-asteisiksi ydinsodiksi (Low Intensity Nuclear War). Aseet ovat kemiallisesti myrkyllisiä ja radioaktiivisia ja ovat myrkyttäneet ympäristöä ja ihmisiä. Ydinaseiden tuhot ovat tuttuja Hiroshimasta ja Nagasakista.
Abel J. Gonzalez toteaa IAEA:n tiedonannossa 40/4/1998 (A Radiological Legacy) ydinaseiden ja ydinvoiman yhteydestä:
”Ydinaseiden tuotanto edellyttää,
että varmistetaan tietty määrä rikastettua uraania tai plutoniumia
fissiota, sekä tietty määrä tritiumia että raskas vetyä fuusiota
varten. Sotilaallisen tuotannon polttoainekierto on samankaltainen kuin
rauhanomaisten sähköntuotanto-ohjelmien: uraanin louhinta ja –käsittely,
rikastaminen, polttoaineen valmistaminen, materiaaleja tuottavien reaktoreiden
käyttö sekä käytetyn polttoaineen jälleenkäsittely plutoniumin
erottamiseksi.”
IAEA:n pääjohtajan Mohammed
ElBaradein mukaan tunnettujen ydinasevaltioiden lisäksi on olemassa
35 – 40 maata, joilla on tieto-taito ydinpommin rakentamiseen. Helmikuussa
2005 järjestön entinen pääjohtaja Hans Blix totesi Tukholmassa että
"ydinsulku menee pikemmin taaksepäin kuin eteenpäin…”
Naiset Rauhan Puolesta –liike
katsoo, että Suomen päätös rakentaa uusia reaktoreita, joiden polttoaineen
raaka-aine soveltuu myös sellaisten aseiden rakentamiseen, joilla on
hirvittävä tuhovoima ympäristön ja ihmisen kannalta, ei voida globalisoituneessa
maailmassa käsitellä ainoastaan Suomen näkökulmasta. Päätökseen
liittyy kauaskantoisia moraalisia ja eettisiä vastuita. Jos Suomi päättää
rakentaa uusia reaktoreita kaikkine ympäristö- ja terveysvaikutuksineen
on myös sallittava sama oikeus niille maille, joiden aikomuksena saattaa
olla ydinaseiden rakentaminen. Suomen maine ydinaseriisunnan ja rauhan
puolestapuhujana kärsii erittäin pahan takaiskun päättäessään
rakentaa uusia reaktoreita.
Naiset Rauhan Puolesta
–liike vaatii, että Suomessa ei tehdä mitään päätöksiä uusien
ydinvoimaloiden rakentamiseksi ennen kuin ydinasemaat ovat ydinsulkusopimuksessa
kirjattujen ydinaseriisuntavelvoitteidensa mukaisesti tehneet konkreettisia,
sitovia suunnitelmia tarkkoine aikatauluineen ympäristöä ja ihmisiä
uhkaavista ydinaseista luopumiseksi.
Naiset Rauhan Puolesta – liike vaatii myös, että Suomessa ei tehdä mitään päätöksiä uusien ydinvoimaloiden rakentamiseksi ennen kuin radioaktiivisesti ja kemiallisesti saastuttavat köyhdytettyä uraania sisältävät aseet (DU-aseet) on asetettu kansainvälisesti täyskieltoon.
Uraanin louhinta ja rikastaminen
Kun Suomessa tehdään ympäristöarviointi
uuden reaktorin rakentamisesta, on tarkasteltava koko ydinpolttoaineketjua
uraanin louhinnasta jätteisiin tai ydinpommien laukaisemiseen.
Ydinvoimalat tarvitsevat uraania
polttoainesauvoja varten. Uraanirikastamoiden toiminta, kuten käytetyn
polttoaineen jälleenkäsittely, ovat avainasemassa ydinaseiden valmistuksessa.
Uraanin rikastamisteknologia on välttämätön valmistettaessa korkea-asteista
uraania, joka paremmin kuin matala-asteinen uraani soveltuu ydinpommin
valmistamiseen. Jälleenkäsittely puolestaan tuottaa tarvittavaa plutoniumia.
Uraanin louhinta ja rikastaminen sekä jätteiden jälleenkäsittely
ovat ympäri maailmaa monen arvovaltaisen tahon todistamana saastuttaneet
pahasti luontoa ja vesistöjä.
Suomessa mm. kauppa- ja teollisuusministeri
Mauri Pekkarinen on todennut, että jos Suomi tuottaa energiaa ydinvoimalla
meidän tulisi myös louhia uraania reaktoreita varten ja, että näin
ollen Suomella olisi omavaraista energiaa. Suomesta ei kuitenkaan löydy
teknologiaa rikastamaan malmia ydinpolttoaineeksi. Malmi olisi siis
vietävä esim. Saksaan tai Ranskaan käsiteltäväksi. Ranskalainen
uraanikaivosyritys Cogema, jonka tytäryhtiö Areva rakentaa Olkiluoto
3 -reaktoria, on ensimmäisten joukossa saanut valtausluvan Eno/Kontiolahden
alueelle. Jos yritys aloittaa Suomessa uraanin louhinnan, malmi viedään
Ranskaan käsiteltäväksi. Sen jälkeen on täysin mahdotonta seurata
käytetäänkö Suomen uraania sotilaallisiin vai rauhanomaisiin tarkoituksiin.
Esimerkkinä mainittakoon, että ydinsulkusopimuksen vastaisesti on
Kanadassa louhittua uraania käytetty ydinpommien valmistamiseen USA:ssa.
Cogema muodostettiin vuonna
1975 kaupallisena ydinpolttoaineyrityksenä, joka on osa CEA:ta (Commissariat
à l’Énergie aatomique). CEA muodostettiin vuonna 1945 kenraali de
Gaullen toimesta julkisena ranskalaisena yrityksenä, jonka päätarkoituksena
oli kehittää sotilaallista ydinvoimaa Ranskalle riippumattomana USA:sta
ja silloisesta Neuvostoliitosta. CEA:n tarkoitus on tehdä kaikenlaisia
tieteellisiä ja teknisiä ydinenergiaan ja kansalliseen puolustukseen
liittyviä tutkimuksia. CEA:sta on sanottu, että se on valtio valtiossa
ja että sillä on salainen talousarvio.
On olemassa suuri vaara, että Suomi, aikoinaan tunnettuna ydinaseriisunnan ja rauhan puolestapuhujana, tulee rikkomaan kansainvälistä ydinsulkusopimusta. Viime aikoina moni arvovaltainen taho on kiinnittänyt huomiota siihen, että ydinaseiden leviämisen estäminen tulee mahdottomaksi kaupallisen ydinvoiman leviämisen myötä.
Jo maailman olemassa olevien
reaktoreiden vaatima uraanipolttoaineinfrastruktuuri on aiheuttanut
maailmanrauhaa uhkaavia kiistelyä (esim. Irak, Iran, Pohjois-Korea).
Jos reaktoreiden lukumäärä kasvaa entisestään, tarvitaan uusia
uraanin rikastamislaitoksia mikä edelleen kasvattaa jännitteitä eri
maiden välillä.
Ydinpommi
Kun Suomessa tuotetaan energiaa
ydinvoimalla Suomi edistää omalla käyttäytymisellään rauhanomaisen
ydinteknologian leviämistä sotilaallisiin tarkoituksiin. Näin ollen
arvioitaessa reaktoreiden rakentamista Suomeen on myös arvioitava mahdollisia
ydinpommiräjäytyksen seurauksia.
On täysin selvää, että eräiden valtioiden lisääntyvä mielenkiinto ydinvoimaa kohtaan, on ainakin tietyltä osin peräisin halusta saavuttaa myös ydinaseteknologiaa. Esimerkiksi Bahrainin, Kuwaitin, Omanin, Quatarin, Saudi Arabian ja Arabi Emiraatin yhteistyöneuvosto on ilmoittanut olevansa halukas rakentamaan alueelle ydinvoimaa osoittaen Israeliin, jolla on ydinvoimala, joka tuottaa plutoniumia ydinaseita varten. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy puolestaan haluaa myydä Libyan hallitukselle maan ensimmäisen ydinvoimalan tarkoituksena saada energiaa suolaveden muuttamiseksi makeaksi. Menetelmä vaatii paljon energiaa, muttei välttämättä ydinenergiaa. Heinäkuun alussa Brasilian presidentti Lula da Silva kertoi Brasilian mahtavista ydinvoimasuunnitelmista, todeten samaan hengenvetoon, että kohta maa voi rakentaa oman ydinsukellusveneensä.
Pohjois-Korea käytti kaupallista reaktoria tuottaakseen plutoniumia ydinaseita varten.
Lisäksi noin kolmellakymmenellä
maalla on tekninen kapasiteetti tuottaa ydinaseita, näiden joukossa
muun muassa Irani, Japani, Argentiina, Egypti, Taiwan, Etelä-Korea,
ja Turkki.
Ydinaseiden tuhovoima on täysin
arvaamaton sekä maantieteellisen ulottuvuuden että aikakäsitteen
osalta. Näillä aseilla on potentiaalia tuhota koko meidän tuntemamme
sivilisaatio sekä maapallomme ekosysteemi. Ydinpommin aiheuttama radioaktiivisuus
vaikuttaa terveyteen, maanviljelykseen, luonnonvaroihin sekä laajojen
alueiden asuinkelpoisuuteen. Se muodostaisi lisäksi vakavan uhkan tuleville
sukupolville.
Uraaniaseet (DU-aseet)
Osa kaupallisen ydinteollisuuden
tuotantoketjusta palvelee myös aseteollisuutta tuottaen raaka-aineita
tuhoisien uraaniaseiden valmistukseen. Köyhdytettyä uraania sisältäviä
aseita on käytetty Afganistanissa, Irakissa, Libanonissa ja Balkanilla
erittäin tuhoisin seurauksin sekä sotilaiden että siviiliväestön
kohdalla. Aseet ovat myös radioaktiivisesti saastuttaneet ja kemiallisesti
myrkyttäneet laajoja maa-alueita.
Köyhdytetty uraani 238, joka on uraaniaseiden raaka-aine, on reaktoripolttoaineen tuotantoprosessin sivutuote, eli maapalloa saastuttava jäte. Rikastamisasteesta riippuen syntyy yhtä tonnia reaktoripolttoainetta kohden suuri määrä köyhdytettyä uraania. 1.300 MW:in reaktorin kohdalla syntyy vuosittain noin 210 tonnia köyhdytettyä uraania.
Myös käytetyn polttoaineen
jälleenkäsittelyssä saadaan köyhdytettyä uraania. Eräiden asiantuntijoiden
mukaan USA:n energiaviranomaisilla (Department of Energy) on miljoonia
tonneja köyhdytettyä uraania varastossa. Ydinteollisuudelle tämä
on jätettä, josta huolehtiminen on kallista. Käyttämällä jätettä
aseisiin ydinvoimateollisuus säästää jätteiden sijoituskustannuksissa
ja aseteollisuus saa lähes ilmaista raaka-ainetta äärimmäisen tuhoisiin
aseisiin.
Mitä enemmän reaktoripolttoainetta
tuotetaan, sitä todennäköisemmin uraaniaseet leviävät eri puolille
maailmaa. Ainakin 20 maata omistaa tällä hetkellä köyhdytettyjä
uraaniaseita, joiden käyttö on kansainvälisen humanitaarisen lain
vastaista. Köyhdytetyn uraanin puoliintumisaika on 4,5 miljardia vuotta.
Kun aine on kerran saastuttanut luontoa, se jää sinne – ikuisiksi
ajoiksi.
Amerikkalaisen ydinteknologiatiedemiehen
Leonard Dietzin mukaan Persinalahden sota, jossa uraaniaseita käytettiin
ensimmäistä kertaa, oli myös tähänastisen sotahistorian myrkyllisin
sota.
Terroristiuhka
Kesäkuussa 2007 ydinaseiden
asiantuntija Matthew Bunn, Harvardin yliopiston atomihallintaprojektin
(Project on Managing the Atom) vanhempi tutkija, kertoi, että ydinmateriaali
ei ole niin hyvin valvottu, eikä siitä ole niin vaikeata tehdä aseita
kun yleisesti luullaan. Hän vaati myös, että maailman ydinteknologiaa
käyttävien maiden on toimittava päättäväisesti, jotta ydinmateriaalia
ei joutuisi terroristien käsiin.
Tutkija Bunnin mukaan viimeisten
viidentoista vuoden aikana on toistuvasti varastettu ydinmateriaalia
ja hänen mukaansa materiaalien kuljettaminen rajojen yli on varsin
helppoa.
Naiset Rauhan Puolesta -liikkeen
kannanotto koskien Olkiluoto 4:n ympäristöarviointia vaatii, että
Kauppa- ja teollisuusministeriö ottaa huomioon kaikki ne laajat ydinvoimaan
liittyvät välittömät ja välilliset ihmiskuntaa ja luontoa vaurioittavat
miljooniksi vuosiksi jäävät riskit. Vaadimme myös, ettei Suomessa
tehdä ydinvoimalan lisärakentamispäätöstä ennen kuin köyhdytettyä
uraania sisältävät aseet (DU -aseet) on asetettu kansainvälisesti
täyskieltoon.
Helsingissä 28. elokuuta 2007
Lea Launokari Gerd Söderholm
Naiset Rauhan Puolesta –liike Amandamij ry.
Lea Launokari Gerd Söderholm
Kaksosmäki 24, 02400 Kirkkonummi Siuntionkatu 2 B, 00500 Helsinki
Bilaga baserad
på den svenska kärnkraftsexperten Lars-Olov Höglunds analys av miljöprövning
av svenska kärnkraftverk (Mål nr M3171-04 till Växjö Tingsrätt,
Miljödomstolen, rotel 10) särskilt Oskarshamn
Olkiluotokraftverken är identiska med de svenska kärnkraftverken och ger upphov till liknande miljöproblemen som dessa. I det följande skall kärnkraftverkets påverkan på den marina miljön i Östersjön behandlas.
Ett nytt kärnkraftverk i Olkiluoto
torde ha samma negativa effekter på Östersjön som de redan befintliga.
I de svenska kärnkraftverken och också Olkiluoto släpper man ut radioaktiviteten
direkt i recipienten, havet, året om. Kärnkraftverken släpper vidare
ut värme och tvättvatten från tvättstugorna. De svenska och finska
kärnkraftverken använder den billiga metoden: späda ut, pumpa ut
och sprida ut direkt i recipienten. Östersjön är ett stort hav som
dock i längden blir hotat över allt större områden. Den lokala påverkan
i närheten av kärnkraftverket blir störst.
Ett av de ur miljösynpunkt
viktigaste argumenten för kärnkraftsindustrin för drift av kärnkraftverk,
är påståendet att det minskar användningen av fossil ej förnyelsebar
energi för elproduktion. De negativa effekterna på den marina miljön
är förbisedd. Vattenlagen och vattendomstolen tillåter inte utsläpp
av gifter, kemikalier och värme i havet när det gäller t.ex. fartyg.
Kärnkraftens utsläpp i havet bör förbjudas i lag.
Kärnkraftverkens negativa
påverkan på den marina miljön uppstår av värmeutsläpp, utsläpp
av kemikalier och av radioaktivitet. Sedimentundersökningar av bottnen
visar att sagda utsläpp verkligen ägt rum. Dock är sedimentundersökningar
inte tillräckligt, eftersom många radioaktiva ämnen löses i vatten
och inte sedimenteras.
Först några ord om värmeförlusten:
Enorma värmemängder åtgår för att under vinterhalvåret värma upp kärnkraftverkens ventilationsluft, varmvatten och radiatorsystem. Totalt sett handlar det om hundratals ventilationssystem med ett sammanlagt luftflöde av hundratals kubikmeter per sekund.
De värmeförluster som kraftproduktionen i sig avger från elektriska komponenter, belysning, och dåligt isolerade ång- och vattensystem, uppgår till minst samma storleksordning som uppvärmningsbehovet.
För Olkiluoto bör redovisas
egenförbrukningen av energi och värmeförlusterna.
Vatten och utsläpp av avloppsvatten
Radioaktivt kontaminerat avloppsvatten
leds till avfallsanläggningar. Det mest radioaktiva avloppsvattnet
renas i filter och jonbytare före återanvändning eller utsläpp till
recipienten.
Den helt dominerande mängden
kontaminerat avloppsvatten släpps ut till recipienten utan att genomgå
någon som helst rening, eller efter filtrering med en mycket låg dekontamineringsfaktor.
Avloppsvattnet innehåller merparten av de ämnen som ur konventionell
miljösynpunkt kan vara aktuella att avlägsna före utsläpp.
Sanering av kraftverken, ger
ett extra tillskott med rengöringsmedel som tillsammans med föroreningarna
hamnar i avloppsvattnet. Anläggningarna förefaller vara rena, vilket
inte är liktydigt med att de inte förorenas under drift och avställning,
utan visar att de är städade.
Det går att uppskatta en del
av utsläppen till Östersjön genom att kräva att alla kemikalier
som köps in för användning under ett år även släpps ut orenat
till recipienten. Detta förutsätter att man har fullständig kontroll
av både egna och de hundratals entreprenörernas inköp och införsel
till kraftverken.
Årligen uppstår tonvis med
korrosionsprodukter och oxider innehållande legeringsämnen, tungmetaller
och föroreningar från både rostfria och kolstålsbaserade system
i kärnkraftverken, som via läckage eller vid tömning av processystemen
släpps ut till havet. Kraftverken utsätts för en kraftig korrosion
och erosion under drift.
För att kunna bedöma hur stora utsläppen av miljöstörande ämnen är, och ge underlag för att besluta om vilka reningsinsatser som kan behövas, måste det först ske en provtagning på allt vatten som släpps ut. Innehållet av miljöstörande ämnen kan förväntas variera mycket under ett års tid. En provtagning måste omfatta samtliga driftlägen för respektive kraftverk under minst ett driftår inklusive revisionsavställningarna, och provtagning från samtliga utsläppspunkter för avloppsvatten.
Olkiluoto bör avkrävas att
i MKB redovisa var alla föroreningar tar vägen som uppkommer i ett
kärnkraftverk, och som normalt hamnar i golvavlopp eller systemdränage.
Kärnkraftverket förbrukar flera ton tvättmedel innehållande kemiskt och biologiskt syreförbrukande ämnen och stora mängder fosfor, för tvättning av radioaktiva skyddskläder. Lägg därtill flera ton saneringsmedel för rengöring av aktuella lokaler och utrustning
Det läcker flera kubikmeter olja varje år från turbinanläggningarna till systemdränage och golvavlopp, oljeavskiljarna i de fall de används har en begränsad avskiljningsgrad (dekontamineringsfaktor).
Korrosion och erosion i kärnkraftverk med ångturbiner och hundratals värmeväxlare ger upphov till flera ton järnoxider och andra metalloxider från tiotusentals kvadratmeter processystem av kolstål, rostfritt, koppar, aluminiummässing, titan och varm- och kallgalvaniserat stål mm.
Stora mängder smutsvatten och tvål från duschar och tvättställ i personalbyggnader leds utan rening till kylvattenkanalerna.
Kemikalier från aktiva kemilaboratorier och kemisk dekontaminering släpps ut orenade.
Lösningsmedel, glykol och hydrazin leds ut via golvavloppet.
Slipdamm, svetsrök och metallspån motsvarande flera hundratals kilo föroreningar saneras och tillförs avloppsvattnet.
Alla sorters byggnadsarbeten i betong och stål samt målning och slipning av epoxymålade golv utförs under ett driftår i kraftverken.
”Fines” från jonbytarmassa följer med avloppsvattnet till utsläppstankarna.
Värmeväxlare, rörsystem
och turbinkondensorer dräneras, demonteras och rengörs under revisionsavställningarna.
De föroreningar som tillförs inkommande vatten, bör till övervägande del återfinnas i avloppsvatten. De föroreningsmängder som inte släpps ut via avloppsvattnet, måste avbördas på annat sätt efter omvandling till fast avfall. En uppskattning av hur stor andel som omvandlas till fast avfall bör därför ingå i redovisningen.
Underteckna
vår adress Allekirjoita
adressi Sign
the protest list at |
Aktionsgruppen/Toimintaryhmä
Pro Kilgrund kilgrund at gmail.com |
kontakt
- yhteys - contacts kilgrund at gmail.com |