Kauppa- ja teollisuusministeriö

Valtioneuvosto

Viite: 5/815/2007

Kannanotto koskien Olkiluoto 4:n ympäristöarviointia

sekä ruotsinkielisessä liitteessä ydinvoiman haittavaikutuksia Itämereen

Naiset Rauhan Puolesta -liike

Naiset Rauhan Puolesta -liike katsoo, että ydinvoima ja ydinaseet ovat kuin siamilaiset kaksoset. Ydinvoimalan reaktorit käyttävät uraania, jota tarvitaan raaka-aineeksi sekä ydinaseisiin että kauhistuttaviin DU-aseisiin, eli köyhdytetystä uraanista tehtyihin aseisiin. DU-aseita on käytetty Afganistanissa, Irakissa, Libanonissa ja Balkanilla. Näitä sodankäyntejä on sattuvasti kuvattu matala-asteisiksi ydinsodiksi (Low Intensity Nuclear War). Aseet ovat kemiallisesti myrkyllisiä ja radioaktiivisia ja ovat myrkyttäneet ympäristöä ja ihmisiä. Ydinaseiden tuhot ovat tuttuja Hiroshimasta ja Nagasakista.

Abel J. Gonzalez toteaa IAEA:n tiedonannossa 40/4/1998 (A Radiological Legacy) ydinaseiden ja ydinvoiman yhteydestä:

”Ydinaseiden tuotanto edellyttää, että varmistetaan tietty määrä rikastettua uraania tai plutoniumia fissiota, sekä tietty määrä tritiumia että raskas vetyä fuusiota varten. Sotilaallisen tuotannon polttoainekierto on samankaltainen kuin rauhanomaisten sähköntuotanto-ohjelmien: uraanin louhinta ja –käsittely, rikastaminen, polttoaineen valmistaminen, materiaaleja tuottavien reaktoreiden käyttö sekä käytetyn polttoaineen jälleenkäsittely plutoniumin erottamiseksi.”

IAEA:n pääjohtajan Mohammed ElBaradein mukaan tunnettujen ydinasevaltioiden lisäksi on olemassa 35 – 40 maata, joilla on tieto-taito ydinpommin rakentamiseen. Helmikuussa 2005 järjestön entinen pääjohtaja Hans Blix totesi Tukholmassa että "ydinsulku menee pikemmin taaksepäin kuin eteenpäin…”

Naiset Rauhan Puolesta –liike katsoo, että Suomen päätös rakentaa uusia reaktoreita, joiden polttoaineen raaka-aine soveltuu myös sellaisten aseiden rakentamiseen, joilla on hirvittävä tuhovoima ympäristön ja ihmisen kannalta, ei voida globalisoituneessa maailmassa käsitellä ainoastaan Suomen näkökulmasta. Päätökseen liittyy kauaskantoisia moraalisia ja eettisiä vastuita. Jos Suomi päättää rakentaa uusia reaktoreita kaikkine ympäristö- ja terveysvaikutuksineen on myös sallittava sama oikeus niille maille, joiden aikomuksena saattaa olla ydinaseiden rakentaminen. Suomen maine ydinaseriisunnan ja rauhan puolestapuhujana kärsii erittäin pahan takaiskun päättäessään rakentaa uusia reaktoreita.

Naiset Rauhan Puolesta –liike vaatii, että Suomessa ei tehdä mitään päätöksiä uusien ydinvoimaloiden rakentamiseksi ennen kuin ydinasemaat ovat ydinsulkusopimuksessa kirjattujen ydinaseriisuntavelvoitteidensa mukaisesti tehneet konkreettisia, sitovia suunnitelmia tarkkoine aikatauluineen ympäristöä ja ihmisiä uhkaavista ydinaseista luopumiseksi.

Naiset Rauhan Puolesta – liike vaatii myös, että Suomessa ei tehdä mitään päätöksiä uusien ydinvoimaloiden rakentamiseksi ennen kuin radioaktiivisesti ja kemiallisesti saastuttavat köyhdytettyä uraania sisältävät aseet (DU-aseet) on asetettu kansainvälisesti täyskieltoon.


Uraanin louhinta ja rikastaminen

Kun Suomessa tehdään ympäristöarviointi uuden reaktorin rakentamisesta, on tarkasteltava koko ydinpolttoaineketjua uraanin louhinnasta jätteisiin tai ydinpommien laukaisemiseen.

Ydinvoimalat tarvitsevat uraania polttoainesauvoja varten. Uraanirikastamoiden toiminta, kuten käytetyn polttoaineen jälleenkäsittely, ovat avainasemassa ydinaseiden valmistuksessa. Uraanin rikastamisteknologia on välttämätön valmistettaessa korkea-asteista uraania, joka paremmin kuin matala-asteinen uraani soveltuu ydinpommin valmistamiseen. Jälleenkäsittely puolestaan tuottaa tarvittavaa plutoniumia. Uraanin louhinta ja rikastaminen sekä jätteiden jälleenkäsittely ovat ympäri maailmaa monen arvovaltaisen tahon todistamana saastuttaneet pahasti luontoa ja vesistöjä.

Suomessa mm. kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen on todennut, että jos Suomi tuottaa energiaa ydinvoimalla meidän tulisi myös louhia uraania reaktoreita varten ja, että näin ollen Suomella olisi omavaraista energiaa. Suomesta ei kuitenkaan löydy teknologiaa rikastamaan malmia ydinpolttoaineeksi. Malmi olisi siis vietävä esim. Saksaan tai Ranskaan käsiteltäväksi. Ranskalainen uraanikaivosyritys Cogema, jonka tytäryhtiö Areva rakentaa Olkiluoto 3 -reaktoria, on ensimmäisten joukossa saanut valtausluvan Eno/Kontiolahden alueelle. Jos yritys aloittaa Suomessa uraanin louhinnan, malmi viedään Ranskaan käsiteltäväksi. Sen jälkeen on täysin mahdotonta seurata käytetäänkö Suomen uraania sotilaallisiin vai rauhanomaisiin tarkoituksiin. Esimerkkinä mainittakoon, että ydinsulkusopimuksen vastaisesti on Kanadassa louhittua uraania käytetty ydinpommien valmistamiseen USA:ssa.

Cogema muodostettiin vuonna 1975 kaupallisena ydinpolttoaineyrityksenä, joka on osa CEA:ta (Commissariat à l’Énergie aatomique). CEA muodostettiin vuonna 1945 kenraali de Gaullen toimesta julkisena ranskalaisena yrityksenä, jonka päätarkoituksena oli kehittää sotilaallista ydinvoimaa Ranskalle riippumattomana USA:sta ja silloisesta Neuvostoliitosta. CEA:n tarkoitus on tehdä kaikenlaisia tieteellisiä ja teknisiä ydinenergiaan ja kansalliseen puolustukseen liittyviä tutkimuksia. CEA:sta on sanottu, että se on valtio valtiossa ja että sillä on salainen talousarvio.

On olemassa suuri vaara, että Suomi, aikoinaan tunnettuna ydinaseriisunnan ja rauhan puolestapuhujana, tulee rikkomaan kansainvälistä ydinsulkusopimusta. Viime aikoina moni arvovaltainen taho on kiinnittänyt huomiota siihen, että ydinaseiden leviämisen estäminen tulee mahdottomaksi kaupallisen ydinvoiman leviämisen myötä.

Jo maailman olemassa olevien reaktoreiden vaatima uraanipolttoaineinfrastruktuuri on aiheuttanut maailmanrauhaa uhkaavia kiistelyä (esim. Irak, Iran, Pohjois-Korea). Jos reaktoreiden lukumäärä kasvaa entisestään, tarvitaan uusia uraanin rikastamislaitoksia mikä edelleen kasvattaa jännitteitä eri maiden välillä.

Ydinpommi

Kun Suomessa tuotetaan energiaa ydinvoimalla Suomi edistää omalla käyttäytymisellään rauhanomaisen ydinteknologian leviämistä sotilaallisiin tarkoituksiin. Näin ollen arvioitaessa reaktoreiden rakentamista Suomeen on myös arvioitava mahdollisia ydinpommiräjäytyksen seurauksia.

On täysin selvää, että eräiden valtioiden lisääntyvä mielenkiinto ydinvoimaa kohtaan, on ainakin tietyltä osin peräisin halusta saavuttaa myös ydinaseteknologiaa. Esimerkiksi Bahrainin, Kuwaitin, Omanin, Quatarin, Saudi Arabian ja Arabi Emiraatin yhteistyöneuvosto on ilmoittanut olevansa halukas rakentamaan alueelle ydinvoimaa osoittaen Israeliin, jolla on ydinvoimala, joka tuottaa plutoniumia ydinaseita varten. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy puolestaan haluaa myydä Libyan hallitukselle maan ensimmäisen ydinvoimalan tarkoituksena saada energiaa suolaveden muuttamiseksi makeaksi. Menetelmä vaatii paljon energiaa, muttei välttämättä ydinenergiaa. Heinäkuun alussa Brasilian presidentti Lula da Silva kertoi Brasilian mahtavista ydinvoimasuunnitelmista, todeten samaan hengenvetoon, että kohta maa voi rakentaa oman ydinsukellusveneensä.

Pohjois-Korea käytti kaupallista reaktoria tuottaakseen plutoniumia ydinaseita varten.

Lisäksi noin kolmellakymmenellä maalla on tekninen kapasiteetti tuottaa ydinaseita, näiden joukossa muun muassa Irani, Japani, Argentiina, Egypti, Taiwan, Etelä-Korea, ja Turkki.

Ydinaseiden tuhovoima on täysin arvaamaton sekä maantieteellisen ulottuvuuden että aikakäsitteen osalta. Näillä aseilla on potentiaalia tuhota koko meidän tuntemamme sivilisaatio sekä maapallomme ekosysteemi. Ydinpommin aiheuttama radioaktiivisuus vaikuttaa terveyteen, maanviljelykseen, luonnonvaroihin sekä laajojen alueiden asuinkelpoisuuteen. Se muodostaisi lisäksi vakavan uhkan tuleville sukupolville.

Uraaniaseet (DU-aseet)

Osa kaupallisen ydinteollisuuden tuotantoketjusta palvelee myös aseteollisuutta tuottaen raaka-aineita tuhoisien uraaniaseiden valmistukseen. Köyhdytettyä uraania sisältäviä aseita on käytetty Afganistanissa, Irakissa, Libanonissa ja Balkanilla erittäin tuhoisin seurauksin sekä sotilaiden että siviiliväestön kohdalla. Aseet ovat myös radioaktiivisesti saastuttaneet ja kemiallisesti myrkyttäneet laajoja maa-alueita.

Köyhdytetty uraani 238, joka on uraaniaseiden raaka-aine, on reaktoripolttoaineen tuotantoprosessin sivutuote, eli maapalloa saastuttava jäte. Rikastamisasteesta riippuen syntyy yhtä tonnia reaktoripolttoainetta kohden suuri määrä köyhdytettyä uraania. 1.300 MW:in reaktorin kohdalla syntyy vuosittain noin 210 tonnia köyhdytettyä uraania.

Myös käytetyn polttoaineen jälleenkäsittelyssä saadaan köyhdytettyä uraania. Eräiden asiantuntijoiden mukaan USA:n energiaviranomaisilla (Department of Energy) on miljoonia tonneja köyhdytettyä uraania varastossa. Ydinteollisuudelle tämä on jätettä, josta huolehtiminen on kallista. Käyttämällä jätettä aseisiin ydinvoimateollisuus säästää jätteiden sijoituskustannuksissa ja aseteollisuus saa lähes ilmaista raaka-ainetta äärimmäisen tuhoisiin aseisiin.

Mitä enemmän reaktoripolttoainetta tuotetaan, sitä todennäköisemmin uraaniaseet leviävät eri puolille maailmaa. Ainakin 20 maata omistaa tällä hetkellä köyhdytettyjä uraaniaseita, joiden käyttö on kansainvälisen humanitaarisen lain vastaista. Köyhdytetyn uraanin puoliintumisaika on 4,5 miljardia vuotta. Kun aine on kerran saastuttanut luontoa, se jää sinne – ikuisiksi ajoiksi.

Amerikkalaisen ydinteknologiatiedemiehen Leonard Dietzin mukaan Persinalahden sota, jossa uraaniaseita käytettiin ensimmäistä kertaa, oli myös tähänastisen sotahistorian myrkyllisin sota.

Terroristiuhka

Kesäkuussa 2007 ydinaseiden asiantuntija Matthew Bunn, Harvardin yliopiston atomihallintaprojektin (Project on Managing the Atom) vanhempi tutkija, kertoi, että ydinmateriaali ei ole niin hyvin valvottu, eikä siitä ole niin vaikeata tehdä aseita kun yleisesti luullaan. Hän vaati myös, että maailman ydinteknologiaa käyttävien maiden on toimittava päättäväisesti, jotta ydinmateriaalia ei joutuisi terroristien käsiin.

Tutkija Bunnin mukaan viimeisten viidentoista vuoden aikana on toistuvasti varastettu ydinmateriaalia ja hänen mukaansa materiaalien kuljettaminen rajojen yli on varsin helppoa.

Naiset Rauhan Puolesta -liikkeen kannanotto koskien Olkiluoto 4:n ympäristöarviointia vaatii, että Kauppa- ja teollisuusministeriö ottaa huomioon kaikki ne laajat ydinvoimaan liittyvät välittömät ja välilliset ihmiskuntaa ja luontoa vaurioittavat miljooniksi vuosiksi jäävät riskit. Vaadimme myös, ettei Suomessa tehdä ydinvoimalan lisärakentamispäätöstä ennen kuin köyhdytettyä uraania sisältävät aseet (DU -aseet) on asetettu kansainvälisesti täyskieltoon.

Helsingissä 28. elokuuta 2007

Lea Launokari Gerd Söderholm

Naiset Rauhan Puolesta –liike Amandamij ry.

Lea Launokari Gerd Söderholm

Kaksosmäki 24, 02400 Kirkkonummi Siuntionkatu 2 B, 00500 Helsinki



Bilaga baserad på den svenska kärnkraftsexperten Lars-Olov Höglunds analys av miljöprövning av svenska kärnkraftverk (Mål nr M3171-04 till Växjö Tingsrätt, Miljödomstolen, rotel 10) särskilt Oskarshamn

Olkiluotokraftverken är identiska med de svenska kärnkraftverken och ger upphov till liknande miljöproblemen som dessa. I det följande skall kärnkraftverkets påverkan på den marina miljön i Östersjön behandlas.

Ett nytt kärnkraftverk i Olkiluoto torde ha samma negativa effekter på Östersjön som de redan befintliga. I de svenska kärnkraftverken och också Olkiluoto släpper man ut radioaktiviteten direkt i recipienten, havet, året om. Kärnkraftverken släpper vidare ut värme och tvättvatten från tvättstugorna. De svenska och finska kärnkraftverken använder den billiga metoden: späda ut, pumpa ut och sprida ut direkt i recipienten. Östersjön är ett stort hav som dock i längden blir hotat över allt större områden. Den lokala påverkan i närheten av kärnkraftverket blir störst.

Ett av de ur miljösynpunkt viktigaste argumenten för kärnkraftsindustrin för drift av kärnkraftverk, är påståendet att det minskar användningen av fossil ej förnyelsebar energi för elproduktion. De negativa effekterna på den marina miljön är förbisedd. Vattenlagen och vattendomstolen tillåter inte utsläpp av gifter, kemikalier och värme i havet när det gäller t.ex. fartyg. Kärnkraftens utsläpp i havet bör förbjudas i lag.

Kärnkraftverkens negativa påverkan på den marina miljön uppstår av värmeutsläpp, utsläpp av kemikalier och av radioaktivitet. Sedimentundersökningar av bottnen visar att sagda utsläpp verkligen ägt rum. Dock är sedimentundersökningar inte tillräckligt, eftersom många radioaktiva ämnen löses i vatten och inte sedimenteras.

Först några ord om värmeförlusten:

Enorma värmemängder åtgår för att under vinterhalvåret värma upp kärnkraftverkens ventilationsluft, varmvatten och radiatorsystem. Totalt sett handlar det om hundratals ventilationssystem med ett sammanlagt luftflöde av hundratals kubikmeter per sekund.

De värmeförluster som kraftproduktionen i sig avger från elektriska komponenter, belysning, och dåligt isolerade ång- och vattensystem, uppgår till minst samma storleksordning som uppvärmningsbehovet.

För Olkiluoto bör redovisas egenförbrukningen av energi och värmeförlusterna.

Vatten och utsläpp av avloppsvatten

Radioaktivt kontaminerat avloppsvatten leds till avfallsanläggningar. Det mest radioaktiva avloppsvattnet renas i filter och jonbytare före återanvändning eller utsläpp till recipienten.

Den helt dominerande mängden kontaminerat avloppsvatten släpps ut till recipienten utan att genomgå någon som helst rening, eller efter filtrering med en mycket låg dekontamineringsfaktor. Avloppsvattnet innehåller merparten av de ämnen som ur konventionell miljösynpunkt kan vara aktuella att avlägsna före utsläpp.

Sanering av kraftverken, ger ett extra tillskott med rengöringsmedel som tillsammans med föroreningarna hamnar i avloppsvattnet. Anläggningarna förefaller vara rena, vilket inte är liktydigt med att de inte förorenas under drift och avställning, utan visar att de är städade.

Det går att uppskatta en del av utsläppen till Östersjön genom att kräva att alla kemikalier som köps in för användning under ett år även släpps ut orenat till recipienten. Detta förutsätter att man har fullständig kontroll av både egna och de hundratals entreprenörernas inköp och införsel till kraftverken.

Årligen uppstår tonvis med korrosionsprodukter och oxider innehållande legeringsämnen, tungmetaller och föroreningar från både rostfria och kolstålsbaserade system i kärnkraftverken, som via läckage eller vid tömning av processystemen släpps ut till havet. Kraftverken utsätts för en kraftig korrosion och erosion under drift.

För att kunna bedöma hur stora utsläppen av miljöstörande ämnen är, och ge underlag för att besluta om vilka reningsinsatser som kan behövas, måste det först ske en provtagning på allt vatten som släpps ut. Innehållet av miljöstörande ämnen kan förväntas variera mycket under ett års tid. En provtagning måste omfatta samtliga driftlägen för respektive kraftverk under minst ett driftår inklusive revisionsavställningarna, och provtagning från samtliga utsläppspunkter för avloppsvatten.

Olkiluoto bör avkrävas att i MKB redovisa var alla föroreningar tar vägen som uppkommer i ett kärnkraftverk, och som normalt hamnar i golvavlopp eller systemdränage.

Kärnkraftverket förbrukar flera ton tvättmedel innehållande kemiskt och biologiskt syreförbrukande ämnen och stora mängder fosfor, för tvättning av radioaktiva skyddskläder. Lägg därtill flera ton saneringsmedel för rengöring av aktuella lokaler och utrustning

Det läcker flera kubikmeter olja varje år från turbinanläggningarna till systemdränage och golvavlopp, oljeavskiljarna i de fall de används har en begränsad avskiljningsgrad (dekontamineringsfaktor).

Korrosion och erosion i kärnkraftverk med ångturbiner och hundratals värmeväxlare ger upphov till flera ton järnoxider och andra metalloxider från tiotusentals kvadratmeter processystem av kolstål, rostfritt, koppar, aluminiummässing, titan och varm- och kallgalvaniserat stål mm.

Stora mängder smutsvatten och tvål från duschar och tvättställ i personalbyggnader leds utan rening till kylvattenkanalerna.

Kemikalier från aktiva kemilaboratorier och kemisk dekontaminering släpps ut orenade.

Lösningsmedel, glykol och hydrazin leds ut via golvavloppet.

Slipdamm, svetsrök och metallspån motsvarande flera hundratals kilo föroreningar saneras och tillförs avloppsvattnet.

Alla sorters byggnadsarbeten i betong och stål samt målning och slipning av epoxymålade golv utförs under ett driftår i kraftverken.

”Fines” från jonbytarmassa följer med avloppsvattnet till utsläppstankarna.

Värmeväxlare, rörsystem och turbinkondensorer dräneras, demonteras och rengörs under revisionsavställningarna.

De föroreningar som tillförs inkommande vatten, bör till övervägande del återfinnas i avloppsvatten. De föroreningsmängder som inte släpps ut via avloppsvattnet, måste avbördas på annat sätt efter omvandling till fast avfall. En uppskattning av hur stor andel som omvandlas till fast avfall bör därför ingå i redovisningen.

---------------------------------------------------------
The text is copyright of the authors

Underteckna vår adress
www.adressit.com/kilgrund

Allekirjoita adressi
www.adressit.com/kilgrund

Sign the protest list at
www.adressit.com/kilgrund

Aktionsgruppen/Toimintaryhmä Pro Kilgrund kilgrund at gmail.com
 kontakt - yhteys - contacts
kilgrund at gmail.com
sydaby.eget.net