| Sisältö | tausta | laivat | rakentajat | rakennus | näyttely | mallit | kirjallisuus ja linkit | vieraskirja |

Siipyyn telakat ja laivanrakentajat

SIIPYYN TELAKAT 1836-1920

1. Småskärsgrundetin telakka (Vilhelm Hanses)

2. Bobergetin telakka (Norrvarvet) (Matts Hannus)

3. Skoängenin telakka

4. Rågårdin telakka

5. Kiilin telakka

  •  Kiili (kaksoistelakka)
  •  Utterberget (Josef Jansson, Wilhelm ja Johan Hanses, Karl Lassfolk, D.F Söderlund)

Fladanin telakat:

6. Vedholmen

7. Appelö telakka (Appleplassin) (Gustav Karström)

8. Lötskatan (Viktor Högström, Josef Lillbäck d.ä. ja d.y., Karl Johan Jossfolk)

Ulla-Lena Lundberg: LEO (1989):

"Siipyyn laivanrakentajat ovat pian rakentaneet meille enemmän aluksia kuin me itse, eikä heistä ole kuin hyvää sanottavaa. Me ahvenanmaalaiset olemme käyneet ulkomailla ja oppineet kääntämään kaiken omaksi eduksemme, ja nyt meitä hävettää nähdä, miten tiukasti pohjalaiset pitävät sanansa ja miten harvoin he yrittävät hutiloida. Carl Gustaf vietti Siipyyssä puoli talvea Leon rakennustöitten aikana, ja hän on erityisen ihastunut pohjalaisiin siitä syystä ja siitä, että he ryyppäävät kohtuudella."

Laivanrakentajat

 


Mahtavin ja menestyksellisin oli:

JOHAN VIKTOR HÖGSTRÖM (13.7.1840 - 29.3.1930)

VIKTOR HÖGSTRÖM

(s. 13.7.1840 Högbackalla Siipyyssä) omisti ja viljeli nykyistä Jaakkolan tilaa Fischasin kylässä. Hänen puolisonsa oli Ida Aurora (s. Pellfolk 9.4.1841). Elämäntyönsä hän teki, paitsi tilallansa, myös laivanrakentajana ja laivanvarustajana, ja tästä toiminnasta hän keräsi itselleen huomattavan omaisuuden. Hän osallistui aktiivisesti myös kunnalliselämään, ollen mm. kunnanvaltuuston puheenjohtajana 1876-1878.

Purjehtiminen Tukholmaan halkokaljaaseilla oli osoittautunut kannattavaksi, ja uusien purjelaivojen tarve kasvoi nopeasti. Viktor Högström aloitti laivanrakentamisen Siipyyssä suuressa mittakaavassa. Saaristoliikenteeseen sopiva laivatyyppi kehittyi: helposti purjehtiva, hyvin kantava, tuottoisa ja pienellä miehistöllä kulkeva nopea alus, jolla oli korkeat mastot ja suuret purjeet. Liikekumppanina Högströmillä oli aluksi ahvenanmaalainen tuleva suur-laivanvarustaja Gustaf Erikson, mutta kulkuyhteydet olivat hitaita, ja Högström katsoi parhaaksi jatkaa itsenäisenä yrittäjänä.

Laivanrakennuspaikkoina olivat Vedholmen, Lötskatan ja Kiili. Viktor Högström rakensi mm: 1874 kuunarilaiva FENNIA 1876 kuunarilaiva AX 1876 parkki DUFVA 1878 kuunarilaiva ADÈLE 1881 kuunarilaiva ANNA 1885 kaljaasi ELIN 1890 kuunarilaiva JOE 1890 kuunarilaiva USKO 1891 kuunarilaiva GALLUS

Högström asui Fischasin kylässä (Länsikylä) nykyisellä Jaakkolan tilalla. Kylää kutsuttiin siihen aikaan ivallisesti "Fatifischas". Laivanrakennuksen rauhallisimpina jaksoina Högström työllisti miehensä maa- ja muilla rakennustöillä. Högströmin käsien töitä voidaan tänäkin päivänä nähdä Jonnsborgissa, jossa Högströmillä oli useita miehiä töissä. Rannalle hän pystytti suuren ja nykyaikaisen vapaa-ajan talon perheelleen. Talon ympäriltä raivattiin viljelysmaata, suuri määrä kiviä nousi pintaan, ja niistä rakennettiin mahtava kiviaita. Parilla oli 6 lasta: Adelina (Nessler) Josef Anders (merimies, kuoli 27 vuotiaana) Matilda Amalia Sofia (Malin) (Rehnberg) Emilia (Nordling) Elsa Maria (kuoli 2 viikon iässä) Tyttäret olivat pitkiä ja kauniita, ja Högström antoi heille hyvän koulutuksen, joka siihen aikaan oli harvinaista.

Kerrotaan että eräänä päivänä Viktor Högström oli myynyt laivansa Kristiinankaupungissa ja saanut runsaasti käteistä rahaa. Hän sai kuulla että kotimatkalla oli useampi pakkohuutokauppa menossa. Högström kulki huutokaupasta toiseen ja huusi itselleen jokaisen tilan. Sitten hän möi tilat jälleen hyvällä voitolla, ja pian sen jälkeen paukkuivat vasarat telakoilla.

Högströmillä ei ollut saunaa, eikä tiettävästi koskaan mennyt saunaan. Mutta eräänä päivänä hänet houkuteltiin naapurin saunaan, jonne hän saapui sovittuna aikana, mutta hänen päällään oli paksu sarkapuku, jalassaan pitkävartiset pieksusaappaat, päässä iso karvalakki ja päällään lammasturkki.

Siipyyn kylässä varsin moni oli velkaa Viktor Högströmille, ja yleensä haluttiin välttää hänen kohtaamistaan tiellä. Högström oli kova liikemies. Kerran hän vaati Jaakkolaa maksamaan takaisin lainansa kahdessa viikossa, muuten joutuisivat puille paljaille, mutta tämän kerran hän ei onnistunut aikeissaan.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan Högström oli satsannut koko omaisuutensa Venäjällä. Venäjän vallankumouksessa varakas Högström menetti koko omaisuutensa ja hän ja Ida elivät köyhinä syytingillä Jaakkolassa loppu-elämänsä.

Kun viimeinen Siipyyssä rakennettu purjelaiva, gls/M aux Neptun IV, piti laskea vesille vuonna 1920, oli vesi matalalla, eikä veteen lasku onnistunut. Vanhaa Högströmiä kutsuttiin paikalle neuvoja antamaan. Hän käveli mietteliäänä edes takaisin kädet selällään ja sanoi lopuksi että "kyllä se kelluu kun vesi nousee kolme syltä." Kukaan ei uskaltanut kysyä mitä hän tarkoitti, mutta kyllä alus myöhemmin vesille saatiin.

Viktor ja Ida Högström kuolivat talvella 1930, ja lepäävät Siipyyn hautausmaalla.

 

 


| Sisältö | tausta | laivat | rakentajat | rakennus | näyttely | mallit | kirjallisuus ja linkit | vieraskirja |

Sähköposti henrik.teir@kolumbus.fi